perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulujuttuja ja vuoden päättelyä

Joulutähti saa huoletta koristaa ikkunaa Nuutinpäivään asti...
Marraskuu vaihtui joulukuuksi lähes varkain. Ja joulukin livahti ohitse reissatessa, perinteinen joulupyhien yli kantava sukulointikierros kierrätti meitä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Perheenjäseniä ja sukulaisia on ihana nähdä, mutta joulureissu vaatii silti veronsa. Reissusta palatessa olen onnistunut toistaiseksi lähinnä nukkumaan sekä pyörittämään pyykkikonetta... Nyt maistuu kotoilu oikein kunnolla, joululahjoista ja kodin joulukoristeista nauttien. 

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista jännittävää. Loppuvuosi toi mukanaan myös muutoksia Villikatajan toimintaan, kun Annukka jäi sapattivapaalle. Vaikka emme tällä hetkellä voikaan tietää, milloin -jos silloinkaan- kaksikkomme palaa jälleen kokonaiseksi, jatkan minä ainakin toistaiseksi Villikatajan parissa. Yhden naisen tiimiksi siirtyminen näkynee toiminnassa ainakin siten, että kurssi- ja koulutustarjonta muuttuu tilauspainotteisemmaksi. Toki todella mielelläni järjestän myös kaikille avoimia kursseja, mutta rajallisten resurssien puitteissa näitä ei ihan kovin usein ole tulossa. (Vaan eipä hätää: jo 3-4 hengen tilauskurssit kaveriporukalle on mahdollista järjestää joustavasti. Joten jos kurssiasiat yhtään kiinnostavat, niin laittakaapa rohkeasti viestiä!)

Sain joululahjaksi ihanan lankakulhon.
Tuleva vuosi 2017 käynnistyy myös omalta osaltani kaikenlaisten uusien projektien parissa, joihin palaan myöhemmin vielä tarkemmin. Toiveissani on paljon ihania hetkiä niin vanhojen kuin uusienkin ihmisten parissa, enemmän kirjojen lukemista, uusia inspiroivia neuleohjeita ja aikaa toteuttaa niitä... 

Ja totta kai odotan uudelta vuodelta myös paljon ihania villikatajamaisia seikkailuja, retkiä ja reseptikokeiluja!

-Lily


P.S. Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Millaisia juttuja tahtoisit lukea blogista? Tai millaisille kursseille tahtoisit osallistua? 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pitkät jäähyväiset

Olen ongelmanratkaisija perusluonteeltani. Tätä piirrettäni on luonnehdittu välillä vähemmän kauniistikin, kun se on osunut törmäyskurssille muiden kanssa. Minulle on tärkeää ratkaista asiat niin ongelmatilanteissa kuin ihmissuhteissa, löytää loppupiste ja selitys. Kuulla, rakentaa uutta, tehdä yhteistyötä. Sisäinen optimistini uskoo, että etenkin ihmisten väliset ongelmat voi aina ratkaista, kun tehdään yhteistyötä ja kunnioitetaan toista. Aina näin ei ole, minkä oppiminen on itselleni ollut välillä kovin kivikkoinen polku. Kaikkea ei saa vietyä loppuun, eikä kaikkea ole tarkoituskaan. Hassua, miten niin pienessä asiassa voi olla niin paljon oppimista yhdelle elämälle.

Viimeisen vuoden olen etsinyt, tarkastellut ja kipuillut joidenkin ratkaisujeni kanssa. Muutokset arjessa ovat tuoneet elämääni kaikkea uutta ja mahtavaa, mutta kuluttaneet lisäksi voimiani. Syksyllä tajusin, että kannan mukanani sellaista taakkaa, jota en ollut edes taakaksi tajunnut. Luonteelleni tyypillisesti ratkaisun tajuttuani minulta meni noin kymmenen minuuttia pistää se täytäntöön. Sisälläni kuplivat helpotus ja riemu, kun tajusin miten kevyeksi oloni päätöksen jälkeen tunsin.

Niinpä minä luovun hetkeksi tästä osasta elämääni, joka on kannatellut minua jo kuuden vuoden ajan. Se on ollut uskomaton matka, täynnä mahtavia kokemuksia, uusia ihmisiä ja tunteiden vuoristorataa. Villikataja jää osaltani tauolle, koska se on muuttunut matkakumppanista minua pidätteleväksi taakaksi, joka tuottaa nykyisin lähinnä harmaita hiuksia ja huonoa omaatuntoa. En ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä tahtoisin Villikatajan suhteen. Toisen puolen kulutan murehtimalla tätä. Koko ajan vedän mukanani kuormaa, jonka olisin voinut laskea alas jo aikoja sitten. 

Tänä aamuna seisoin yksin joen rannalla
Samaan aikaan minulla on mahtava perhe, jonka kanssa tahdon viettää aikaani. Minut on ympäröity rakastavilla, viisailla ja mielenkiintoisilla ihmisillä, joiden elämässä tahdon olla mukana. Minulla on harrastuksia, jotka kutkuttavat nyt odottavaisina mieleni perukoilla. Tahdon olla, rakastaa, hidastaa, nauttia, loikoilla. Minulla on mielenkiintoinen ja haastava työ, jossa saan toteuttaa arvojani ja kasvaa ammattilaisena.

Niinpä minä heitän nyt hyvästit. 

Villikatajalle, sen mukanaan tuomille seikkailuille ja hetkille, jotka ovat muokanneet minua niin ihmisenä kuin ammattilaisena. Maastokartoituksille, kursseille, paikkatietoanalyyseille, seminaareille ja luennoille. Blogille, somelle, eri keskustelufoorumeille. Kaikelle sille, mikä on täyttänyt aikaani viimeisten vuosien varrella. Kaikelle sille, mikä on ollut arkeani.

Heitän samalla hyvästit kaikille teille huikeille ihmisille, jotka olen kohdannut jossakin vaiheessa matkaani. Teille, jotka ovat opastaneet minua tai olleet opastettavinani (usein molempia yhtä aikaa suloisen sekaisin). Teille, jotka olette seuranneet blogia, jättäneet kommentteja tai heitelleet maileja. Vieraita, joista on tullut tuttuja. Nimimerkkejä, joilla ei ole vieläkään kasvoja. Kohtaamisia, joita on mahdotonta unohtaa.

Vaikka luontoa yli kaiken rakastankin, vasta te kaikki ihmiset olette antaneet matkalleni todellisen suunnan. Rohkeita ja hauraita, viisaita ja lempeitä. Sitä kaikkea te olette, pää täynnä unelmia ja jalat tuskin maanpintaa hipoen. Mikä määrä uskallusta, urheutta ja toivoa teissä elääkään! Kiitoksia siitä, että sain kulkea hetken kanssanne.

Miksi jäähyväiseni ovat Chandlerin tapaan pitkät? Koska ne ovat sitä. En tiedä, ovatko ne pysyvät, joten venytän niitä niin pitkiksi kuin mahdollista. Ehkä jonakin aamuna herään uusin voimin ja tajuan, että juuri nyt tässä hetkessä kaipaan Villikatajaa enemmän kuin mitään muuta. 

Ja silloin minä olen taas täällä.

-Annukka

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mustan perjantain markkinat

Kaunistakin voi olla liikaa kotona.
Tänään vietetään Black Fridayta, eli mustaa perjantaita. Tämä jenkkien suuri kiitospäivän jälkeinen alennus- ja shoppailupäivä näyttää rantautuneen myös tänne meille Suomeen, ainakin päätellen lukuisista yrityksistä, jotka ovat lähteneet mukaan erilaisin kampanjatarjouksin. Lilyn toimitus pohtii omalta osaltaan syitä sille, miksi alekampanjat houkuttelevat, vaikka muuten yhä useampi pyrkii kohti askeettisempaa elämää ja turhan tavaran karsimista kodista. Alennusmyynnit kieltämättä vetoavat myös allekirjoittaneeseen, varsinkin jos tarjolla on sellaisia tuotteita joita olen jo pidempään harkinnut ostavani.

Mitä jos käyttäisitkin hyväksesi esimerkiksi kahviloiden kampanjapäivätarjouksia?

Kuinka sitten selvitä yhä kiihtyvämmällä tahdilla vastaan tulevista alennusmyynneistä ja kampanjoista ilman turhaa ostamista? Tänään vietettävä Älä osta mitään -päivä haastaa jättämään päivän (alennusmyynti)ostokset kokonaan tekemättä. Mielestäni on hyvä ravistella kulutustottumuksia ja haastaa ihmisiä miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Sen "niiiin iiihanan!" koristekynttilätuikkuasetelman voi ehkä suosiolla jättää kauppaan, jos sille ei oikeasti keksi mitään sopivaa paikkaa kotona. Samoin voi harkita myös uusien verhojen, lakanasettien, mattojen ja vastaavien kohdalla, tarvitseeko niitä todella. Usein jo huonekalujen ja sisustuksen järjestystä muuttamalla saa kotiin piristystä. Myös kierrätys kunniaan: varsinkin sisustustavaroiden osalla aika monikin esine päätyy hyvin vähäisen käytön jälkeen kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Sisustuskärpäsen iskiessä kannattaakin siis aloittaa kierros niistä!

Miten sitten itse ajattelin tänään (ja muina alepäiviniä) toimia? Hyödynnän tarjouksia, mutta vain jos niissä on oikeasti jotain sellaista, jota tarvitsen ja jonka hankkimista olen jo miettinyt. Esimerkiksi aamulla hyödynsin Saippuapajan Black Friday -tarjouksia. Kannattaa myös suosia kotimaista sekä lähellä tuotettua. Mitäpä jos ostaisitkin nyt kampanjahintaisena paikallisen pienyrittäjän tuotteen? Sekä tänään, että muinakin päivinä tärkeä ohjenuora siis on: osta harkiten ja tarpeeseen. 

-Lily




maanantai 21. marraskuuta 2016

Terveiset kädentaitomessuilta!

Myyntipisteittäin ihania lankoja..!
Vietimme viime lauantaina ihanan päivän siskojen ja äitini kanssa. Kävimme nimittäin Suomen Kädentaitomessuilla Tampereella. Viime vuonna lähes onnistuin pääsemään messuille, mutta viime metreillä aikataulut menivätkin jotenkin solmuun ja messut jäivät välistä.

En ole aiemmin vieraillut kädentaitomessuilla, joten en ollut ihan varma, mitä odottaa. Messupaikalle saavuimme järkyttävässä jäisessä sateessa ja jouduimme kävelemään autolta messuhalleille melkoisen matkan. Sisälle saapuessa kuitenkin harmistus kastumisesta ja kylmästä kelistä haihtui nopsaan. Niin paljon kaikkea ihanaa! Messuilla oli esillä laidasta laitaan erilaisia käsityö- ja askartelutarvikeliikkeitä sekä valmiita töitä.
Joulukoristeidea: ihana huopakuusi.

Minua kiinnostivat messuilla eniten erilaiset lanka- ja ompelutarvikkeet, vaikka kaikenlaista muutakin ihanaa tuli ihasteltua. Jos budjetti olisi antanut myöten, olisin tahtonut kätevän lankakulhon: keraamisen kulhon, johon on muotoiltu langalle kätevä aukko. Näin lanka voi olla kulhossa suojassa samalla, kun neuloo vaikkapa sohvalla. Meillä kun ei vapaana vierivää lankakerää kannata pitää irrallaan, tai ahkera rottakoiramme iskee sen kimppuun alta aikayksikön.

Lankakulho jäi vielä odottamaan hankintaansa, mutta sen sijaan tein pari todella upeaa neulekirjalöytöä. Saumatonta neulontaa opastaa kuinka neuleohjeita voi muokata saumattomiksi versioiksi ja kuinka suunnitella itse omia saumattomia neuleita. Varsin kätevää, sillä neuletöissä vähiten motivoiva vaihe on yleensä työn päättely ja kokoaminen. Saumattomina versioina molempien vaiheiden määrä vähenee... Toinenkin kirjalöytöni jatkaa neukletekniikka-aihepiirissä: Neulo ja nauti! -teos on upea kokoelma erilaisia neuletekniikoita. Juuri sellainen kirja, jota aina aika ajoin uusia neuleohjeita tankatessa kaipaa. Nyt kelpaa kävellä vain kirjahyllylle ja napata opus käteen, kun seuraavan kerran tulee vastaan jokin itselle vieras tekniikka tai neuleohjemerkintä. Näppärää!

Kädentaitomessujen kirjalöydöt.

Muissa messuostoksissa on pala suloista kirahvikuvioista japanilaista kangasta, monta metriä kehruuvilloja, pari ihanaa luomuvillalankavyyhtiä (joista toinen silkkivillaa ja toinen kotimaista alpakkavillasekoitetta) Rintalan tilalta sekä ihanan värikkään turkulaisyrittäjän Tilkkutytön pisteeltä löytynyttä kokenillia. Tilkkutytön ihanat langat saivat oman uinuvan värjäysinnonkin hieman nostamaan päätään... Ehkäpä kokenillikirvat päätyvät piankin väripataan!

-Lily

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Naamiohuveja

Ohjeen mukaan tehtynä naamio mahtuu kätevästi 10ml kerta-annospurkkiin.

Toissa viikolla vietimme mukavaa kosmetiikkailtaa, kun Ladies' Circlen Jyväskylän 27-klubin iloiset naiset tutustuivat omatekoisen luonnonkosmetiikan valmistukseen. Kahden tunnin aikana ehdimme valmistaa kuorivaa kosteusvoidepalaa, viikinkisalvaa sekä varsin suosituksi osoittautuneita tuorekasvonaamioita. 

Naamiopisteellä osallistujat innostuivat tuunaamaan mukaan varaamistani aineksista useampaakin erilaista naamiota, ja alkuperäinen rauhoittava kamomillanaamio saikin kavereikseen kehäkukkanaamiota, puhdistavaa naamiota, kosteuttavaa naamiota... Niinpä loppusyksyn piristykseksi jaankin kanssanne riisutun perusohjeen naamiosta. Tätä on helppo muunnella kaapista kulloinkin löytyvien ainesten ja oman ihotyypin mukaan.


Tuorekasvonaamio

1/2tl manteliöljyä
vajaa 1tl nestettä
1/4tl glyseriiniä
1-2tl kosmetiikkasavea*
(muutama tippa eteerisiä öljyjä)

Sekoita nesteet keskenään. Lisää kosmetiikkasavea muutamassa erässä, kunnes naamion koostumus on mieleisesi (suunnilleen kakkutaikinaa vastaava). Purkita naamio ja anna sen vetäytyä jääkaapissa muutama tunti, mieluiten yön yli. Ota naamiota purkista puhtaalla lusikalla ja säilytä ylijäänyt naamio jääkaapissa. Naamio säilyy jääkaapissa puhtaassa purkissa kuten vastaavatkin tuoretuotteet, noin viikon verran.

Tätä reilun kerta-annoksen kokoista ohjetta on helppo muunnella käyttämänä nesteenä erilaisia kasvi- ja kukkaisvesiä. Esimerkiksi kamomillatee ja ruusuvesi ovat hyviä herkemmän ihon valintoja, kun taas vaikkapa siankärsämötee puhdistaa ihoa tehokkaasti. Lisäksi naamion joukkoon voi lisätä hippusellisen haluamiaan lisukkeita: kuivattuja yrttejä, muutaman murskatun marjan, merileväjauhetta... Ja tietysti lopuksi tuoksuista pitävät voivat tuoksuttaa naamionsa 1-2 pisaralla eteeristä öljyä.

Hoidetaan haastavista keleistä selviytyvää ihoamme lempeästi!

-Lily


* Valinnanvaraa on  reilusti, joten tässä avuksi pieni opas kosmetiikkasavien vaikutuksiin:
vaaleanpunainen – miedoin kosmetiikkasavista, puhdistava
valkoinen – mieto, puhdistava ja hyvin siedetty
vihreä – voimakkaampi, rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle
sininen - piipitoinen, puhdistava ja elvyyttävä, herkälle iholle
kalamiinijauhe – sinkkipitoinen, puhdistaa ja hoitaa epäpuhtauksia, mutta sopii herkemmällekin iholle

rhassoul – epäpuhtaalle iholle, supistaa ihohuokosia ja tasapainottaa

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syksyn oppitunnit

Elämäni on ottanut laukka-askeleita uusiin suuntiin viimeisen vuoden aikana. Vaihdoin paikkakuntaa, vaihdoin töitä, vaihdoin kaiken tutun ja turvallisen. Uudet kuviot ovat olleet ennen kaikkea antoisia, mutta paikoitellen huolestuttavia ja pelottavankin isoja. Palaisinko vielä joskus vanhaan kotikaupunkiini? Pitäisikö meidän myydä nykyinen asuntomme? Mitä puoliskoni tekisi omien työkuvioidensa kanssa? Kummassa kaupungissa ja kumman luona perheemme pienimmäinen asuisi?

Välillä uusi arki tuntuu luistavan unelman lailla. Opin uutta, seikkailen, nautin pienistä hetkistä, nauran ja rakastan. Välillä elo tuntuu lähinnä pienten kivien syömiseltä. Uudet asiat tökkivät ja keskeneräiset kalvavat, kaipaan vanhaa turvallista rutiinia, koen muutoksen uhkaavana.

Työmatkani näyttää nykyisin myös tältä

Tärkeintä on ehkä kuluneen vuoden aikana ollut tiedostaa ja oppia se, mihin oikeastaan voin elämässäni vaikuttaa. En pysty säätelemään sitä, milloin asuntomme käy kaupaksi tai miten nopeasti muut asiat etenevät, niiden suunnasta puhumattakaan. Kaikki ratkaisut eivät välttämättä ole sellaisia, joita toivoisin ensisijaisesti. Asiat kuitenkin järjestyvät aina jotenkin. Minulla on vaikutusmahdollisuuksia tähän jonkin verran, mutta kaikkea en pysty säätelemään. Niinpä ainoat asiat jotka varmuudella hallintaani jäävät, ovat omat ajatukseni ja tunteeni –se miten otan vastaan muutokset, miten sopeudun uusiin tilanteisiin ja miten niistä selviydyn eteenpäin.

Ehkä eniten minua kuormittanut seikka on se, että alkuun ajattelin nykyistä tilannettani tilapäisasuntoineen ja säätöineen väliaikaisena. Sitä se toki todennäköisesti onkin, mutta tämä sai minut odottamaan kiivaasti muutosta ja parannusta nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan minun olisi ehkä ollut viisainta ottaa alusta lähtien vastaan tilanne sellaisenaan. Se on nyt arkeani, enkä tiedä milloin se muuttuu. Ehkä huomenna, ehkä ensi kuussa, ehkä vuoden päästä. Odotusaika käy kuitenkin eittämättä sangen raskaaksi, jos silmäilen jatkuvasti odotettuun tulevaisuuteen unohtaen tämän hetken. Tämä päivä ei ole päivä, joka minun täytyy elää kiireellä alta pois päästäkseni perille. Tämä päivä on kaikki, mitä minulla todella on. Heti kun pystyin hyväksymään tämän, kaikki tuntui kummasti helpottavan.

Jotain tuttuakin nykyisissä työtehtävissä vilahtaa aina välillä. Kuva: Tarja Jaakkola
Toinen tärkeä asia on ollut muutoksen kohtaaminen. Sitä olen päässyt harjoittelemaan jo paljon aiemminkin. Muutos yhtä aikaa kiehtoo ja pelottaa minua. Se tarjoaa mahdollisuuden vanhan rikkomiseen, uusiin seikkailuihin ja kihelmöivään odotukseen. Muutos myös riepottaa rikki kaiken tutun, myllää rutiinit ja lakaisee vanhat turvapaikat piiloon. Tärkein oppini muutoksen saralla on ollut, että muutos koskee. Ihan aina. Tervetulleetkin muutokset ovat täynnä haikeutta, kipuilua ja luopumista. Mutta muutoksen kuuluukin koskea. Kipu kertoo meille, että me välitämme. Se kertoo kasvusta ja mahdollisuudesta. Kun toivottaa tuon kivun tervetulleeksi ja antaa sen kertoa viestinsä ja polttaa kaiken tarpeettoman mielestään, on valmis ottamaan vastaan uudet tuulet.

Niinpä minä jään tähän hetkeen, avaan sylini ja kutsun kivun luokseni. Otan hetken takaisin haltuuni ja teen sitä, missä olen aina ollut taitavin: iloitsemaan pienistä, nauramaan ja olemaan huolehtimatta liikaa huomisesta.

-Annukka

tiistai 4. lokakuuta 2016

Eläimellistä menoa

Oma kotieläinseuralaiseni Hedy-käppänä.
Tänään käynnistyy SEY:n kampanjoima Eläinten Viikko maailmanlaajuisella Eläinten päivällä. Tänä vuonna viikon teemana on hevosten hyvinvointi. Viikon aikana kiinnitetään erityistä huomiota hevostenpitoon ja siinä valitettavasti vielä esiintyviin epäkohtiin.

Viikon aikana voit osallistua antamalla kertaluontoisen rahalahjoituksen tai liittymällä pysyvämmin eläinsuojelukummiksi. Eläinten viikolla on myös omat Facebook-sivut, jota seuraamalla tuoreimmat uutiset pääsee ensimmäisenä lukemaan.

Koska minulla ei itselläni ole juurikaan kokemusta hevosista, vietän Eläinten Viikkoa lähinnä pienempien kotieläinten parissa. Juuri muutama päivä sitten Karajan löytöeläinkoti tiedotti Facebook-sivullaan pyyhkeiden, peittojen ja tyynyjen tarpeestaan. Myös kissojen raapimapuille on paljon kysyntää. Lahjoitustavaroita voi jättää Keljon, Seppälän ja Vaajakosken Musti & Mirri -liikkeisiin. Niinpä meiltä lähtee muutamakin iso kassillinen jo tovin kierrätystä odottaneita käytettyjä petivaatteita ja pyyhkeitä kodittomien eläinten hyväksi.

Komerossa turhan panttina lojuneet vanhat peitteet pääsevät hyötykäyttöön.

Maailman eläimiä voi auttaa myös muilla keinoin. Esimerkiksi jälleen käynnistynyt Lihaton lokakuu kannustaa vähentämään tai lopettamaan lihan syönnin kuukauden ajaksi. Näin paitsi säästämme luonnonvaroja, myös vaikutamme eläinten hyvinvointiin valinnoillamme: vähempi lihansyönti tarkoittaa pitkällä aikavälillä myös vähemmän tuotantoeläimiä. Myös tuotantoeläinten hyvinvointiin onneksi kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja lihansyöjille on tarjolla eettisemmin kasvatettua: pihattonautoja ja vapaita kanoja. Lihaa ruokapöytään valitessa näihin seikkoihin kannattaakin kiinnittää huomiota. 

Osallistutaan kukin mahdollisuuksiemme mukaan Eläinten Viikon viettoon: lahjoittamalla rahaa tai tavaraa, vähentämällä lihansyöntiä, huolehtimalla omien lemmikkiemme ja lähipiirin eläinten hyvinvoinnista, aloittamalla lintujen talviruokintaa, rakentamalla hyönteishotelleita tai siilien talvipesiä pihoille... Mahdollisuuksia on lukemattomia!

-Lily

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kuulumisia Karibialta

Karibialla paistoi tietysti joka päivä aurinko.

Menin viime kuun puolivälissä naimisiin. Häiden järjestely ja muut hääkiireet pitivät minua tehokkaasti pois somen äärestä, mutta häiden jälkeen vasta käynnistyikin eeppinen yllätyshäämatka: tuore aviomieheni oli suunnitellut kattavan seikkailun Karibialla! Ja minä kun luulin, että lähtisimme jonnekin mökkeilemään. Ahvenanmaalle korkeintaan, koska koiraa ei reissuun kuulemma saanut mukaan...

Everglades-retkellä kohtasimme alligaattoreita.

Reilun parin viikon reissuun mahtui vaikka minkälaista retkeä ja yllätystä, joista osan tahtoisin jakaa myös teidän lukijoiden kanssa. Näin biologin reissatessa kohokohtia olivat muun muassa veneretki Evergladesin suoalueella alligaattoreita katsomassa sekä vierailu merikilpikonnasairaalassa Marathonissa. Sekä tietysti ihanan upeat, paikallisittain täysin tavalliset, kasvit ja eläimet: papukaijat, kolibrit, palmut ja agaavet. Syksyn mittaan pääsettekin kanssani nojatuolimatkoille näiden jännittävien elämysten pariin!

-Lily

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Paljain jaloin –lähes

Katselin takavuosina hieman oudoksuen, kun Jyväskylän katukuvassa saattoi aina välillä bongata ihmisen, joka kipitteli Vibramin varvaskengillä. Itse olin nuoruuteni varvassukkatrendin traumatisoima, eikä ajatus tunkea kävellessä varpaideni väleihin houkutellut. Varvaskengät tulivat kuitenkin jäädäkseen ja moni käyttäjä niitä kehui. Valmistajien mukaan ohuen pohjan ja tietynlaisen rakenteen tarkoituksena oli tarjota jalalle mahdollisimman luontevat liikkumaradat pistäen nykykenkien laiskistuttamat jalkalihakset paremmin töihin. Itseäni hyvä kävelytunne jaloissa toki houkutteli, mutta toivoin voivani löytää hieman vähemmän räikeästi erikoiset kengät.

Ensikosketusten ihmettelyjen jälkeen en palannut paljasjalkakenkiin vuosiin. Noin vuosi sitten aloin törmätä niihin taas uudelleen aktiivisemmin ja jäin uteliaana seuraamaan, mistä oikein oli kyse. Omat jalkani ovat aina olleet vähän ongelmatapaukset. Minulla on voimakas sukurasite vaivaisenluihin. Äitini puolen suvussa kaikilla naisilla aina isoisoäitiini asti on ollut moiset vaivoinaan ja monelta ne on leikattukin. Itselläni on lapsesta asti ollut pahkurat vaivaisenluiden kohdilla, eivätkä ne ainakaan pienentyneet iän myötä. Ikinä en ole klassisia ongelmaa pahentavia syntejä, kuten korkeita korkoja tai ahtaita kenkiä, harjoittanut. Siitä huolimatta vaiva vain paheni.

 Viime kesänä ne alkoivat kuitenkin ensimmäistä kertaa eläessäni kipeytyä. Kun säryistä tuli voimakkaampia ja jokapäiväisiä, aloin pohtia joudunko minäkin veitsen alle. Luin myös, ettei leikkaus välttämättä edes auta kuin tilapäisesti, jos virheasento palaakin. Koetinkin jumppailla jalkoja eri ohjeiden mukaisesti ja aioin varata ajan jalkaterapeutille.
Merrelin Vibram-pohjalla varustetut lenkkarit ovat olleet ahkerassa käytössä
Syksyllä puoliskoni bongasi Prisman alelaarista MerrelinVibram-pohjalla varustetut lenkkarit minun koossani. Nappasin ne hetken epäröinnin jälkeen matkaani. Aloitin ohjeiden mukaisesti varoen lyhyillä lenkeillä ja pidensin matkoja. En käyttänyt lenkkareita päivittäin tai kaikissa tilanteissa, vaan vapaa-ajan jalkineina. Tämä kuitenkin riitti. Jalkojeni säryt hävisivät, eivätkä ole palanneet takaisin. Jos olen useamman viikon ilman paljasjalkakenkiä, vaivani oireilee lievästi. Tepsuttelu paljasjalkakengillä hävittää sen kuitenkin uudelleen. Jalat tuntuivat lisäksi erilaisilta. Sitä huomasi tekevänsä töitä vähän eri lihaksilla ja eri tavoilla kuin normaalisti.

Koska tarvitsen toisinaan muitakin kenkiä kuin lenkkareita, tilasin Vivo Barefoot –merkin verkkokaupasta itselleni myös mekkojen ja hameiden kanssa työkenkinä toimivat ballerinat. Tuntuma on ollut nyt muutaman päivän testailujen jälkeen erinomaisen hyvä. Merkillä on valikoimissaan melkoisen hyvä valikoima kenkiä niin kumisaappaista aina vaelluskenkien kautta sandaaleihin. Nämä myös näyttävät tavallisilta kengiltä, toisin kuin hihittelemäni varvaskengät.

Vivo Barefoot:in Daisy-ballerinat suoraan paketista tultuaan
En ole perehtynyt kovinkaan laajalti paljasjalkakenkäilystä tehtyyn tutkimukseen, joten en osaa sanoa missä määrin kenkien hyötyjä ja mahdollisia haittoja on selvitetty tieteellisesti. Omalla kohdallani nämä kuitenkin ratkaisivat ainakin toistaiseksi murheen siitä, joudunko koipieni kanssa leikkaussaliin. Jalkani ovat voineet hyvin, ja säryt ovat vain muisto enää. Että lämmin peukutus täältä kyllä nyt näille kengille. Luulen, että hissukseen vaihdan koko kenkävarastoni näihin vanhojen parien kuluessa loppuun.

Onko teillä muilla kokemuksia paljasjalkakengistä? Mitä merkkejä olette käyttäneet? Oletteko huomanneet hyötyjä tai haittoja?

-Annukka


PS. Minulla ei ole yhteenkään mainituista kenkämerkeistä mitään kytköksiä ja jokaisen kenkäparin olen joutunut maksamaan itse säästetyistä pennosista. Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaan vilpittömän ilahtunutta havainnointia hyvin omalla kohdalla toimineista tuotteista. 

torstai 7. heinäkuuta 2016

Voimaa taukoihin

Minulla on usein ongelmana, että unohdan syödä. Kun uppoudun itsekseni johonkin mielenkiintoiseen projektiin, saatan huomata tuntien vierineen ja olon olevan epäilyttävän hutera. Tällöin vaistomaisena ratkaisuna on syödä lähes mitä tahansa käsillä olevaa tilanteen kohentamiseksi. Etenkin kodin ulkopuolella liikkuessa lopputuloksena onkin usein olosuhteiden armoilla ollessa kaikenlaisen epämääräisen napsiminen. Oloa nämä kohentavat yleensä vain hetkeksi.

Testieväät töissä
Selailinkin hieman erilaisia raaka- ja välipalapatukkareseptejä, kaivelin niistä sopivan yksinkertaisen sovellutuksen ja pyöräytin aamulla testierän. Näitä taidamme tehdä jatkossa säännöllisesti ja napata mokomia mukaan koko perheen minivaelluksellemme Ko

lille heinäkuussa. Jos patukoihin tahtoo lisää energiaa ja makua, päälle voisi lorotella vielä raidat vesihauteessa sulatetusta raakasuklaasta.

Taikinamassa valmiina levitykseen


Kauraiset välipalapatukat (noin 6 kpl)

1 banaani
1 dl pähkinäsekoitusta (minulla kaapista cashewia, pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä ja parapähkinöitä)
1 dl kuivattuja aprikooseja
ripaus kanelia, kardemummaa ja suolaa
1,5 dl kaurahiutaleita

Heitä blenderiin kaikki ainekset kaurahiutaleita lukuun ottamatta ja ajele massa sileäksi. Sekoita joukkoon hiutaleet. Taputtele uunipellille tai vuokaan noin 1-1,5 sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Taikina ei ihmeemmin elä paiston aikana eli sen voi huoletta taputella isollekin pellille haluamansa kokoiseksi.

Paista patukoita uunissa 175 asteessa noin 20-30 minuuttia. Omat ensikokeiluni olivat uunissa noin 25 minuuttia, mutta ne olisivat voineet olla vielä vähän kuivemmat. Ensi kerralla siis suoraan puoleksi tunniksi paahtumaan. Jätä levy jäähtymään ja leikkaa sopiviksi annospaloiksi. Patukat kestävät säilytystä huoneenlämmössä.

Pohjataikinan olemusta saa helposti muokattua eri suuntiin. Esimerkiksi kuivempaa ja murenevampaa tekstuuria saa aavistuksen tahmaiseen patukkaan lisäämällä mukaan esimerkiksi kookosjauhoja. Kun saa mieluisan makuyhdistelmän aikaiseksi, patukoita on helppo valmistaa kerralla isompiakin annoksia.


-Annukka

torstai 30. kesäkuuta 2016

Seikkailu Siikalahdella

Reissun helmiä: kuhankeittäjä. Kuva Maija Karala.

Viime vuoden tapaan juhannus tuli vietettyä toisella puolella maata, rajan tuntumassa Rautjärvellä. Lämmin ja aurinkoinen keli, lehtometsät ja muut keskisuomalaisittain varsin eksoottisilta tuntuvat eliöt, hyvä seura ja hyvä ruoka, lämmin järvivesi, puusauna... Aika mahtava viikonloppu siis!

Aivan pihapiiristä bongattujen jännittävien lajien lisäksi teimme seurueen biologien kesken juhannuspäivän retken läheiselle Siikalahdelle. Tämä lintubongaajien paratiisi tarjosi myös kasvierikoisuuksia sekä kokonaisvaltaisesti vaikuttavan luontoretkielämyksen. Paarmoja tosin olisi riittänyt vähempikin, niitä pörräsi ympärillä iso pilvi.

Tervetuloa Siikalahdelle!


Heti luontopolun alussa vastaan tuli varsin rehevää lehtomaisemaa. Kuin olisi astunut keskelle satupolkua.

Polku kutsui...

...mukaansa...
... lehtometsän syleilyyn.

Polun varrelta bongailimme monenlaisia jännittäviä ja näyttäviä kasveja, kuten lehtomaitikkaa. Myös vehka ja ratamosarpio ilahduttivat kukinnoillaan. Oman lisävärinsä toivat lukuisat tytönkorennot, jotka kiertelivät kasvillisuuden seassa kosiomenoissaan.

Lehtoimikkä on varsin koristeellinen kasvi huomiota herättävine väreineen.
Kotimainen vehkamme on varsin näyttävä.

Ratamosarpio viihtyi piilokojulle vievien pitkospuiden vierellä.

Lehtomaiseman jälkeen polku kuljetti meitä läpi soisen kosteikkoalueen. Hyvät pitkospuut pitivät huolen siitä, että jalat pysyivät kuivina samalla, kun tähyilimme kosteikon kasveja sekä lintuja.

Siis sen, minkä paarmojen surinalta maltoimme pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan.

Onneksi lintutorneilla kävi sen verran tuulenhenkäystä, että paarmat jättivät meidät rauhaan, huh!

Pitkospuut kuljettivat kosteikkoalueella.
Ruskosuohaukan valtakunnassa.
Lintuja Siikalahdella piisasi näin kesäkuisena päivänäkin. Laulujoutsen ja sinisorsat ilahduttivat meitä piilokojusta tihrustaessamme. Samoin monenlaiset lokit sekä haarapääskyt.

Pesällään päivystävä härkälintu ei paljoa yleisöstä välittänyt. Kuva Maija Karala.

Itselleni harvinaisempia lintunähtävyyksiä tarjosivat muun muassa ruskosuohaukka ja nokikana.

Piilokojun suojista oli mukava tarkkailla kosteikon elämää.
Piilokojun ikkunoista aukeaa huikeat näkymät!

Nimestään huolimatta Siikalahdella ei enää asu siikoja. Ilmeisesti vedenpinta on nykyisin liian matala, jotta kalat viihtyisivät alueella. Muita kaloja sen sijaan bongailimme piilokojustamme käsin, jotain lahnansukuisia sekä pieniä kalanpoikasia. Kalantunnistustaitoni eivät ole mitenkään erityisen loistavat....

Iloisen Pässin puoti ja kahvio.

Aivan Siikalahden tuntumassa kutostien varressa sijaitsee myös Iloisen Pässin Maalaispuoti. Menomatkalla ajoimme sen ohi ja päätimme piipahtaa retken päätteeksi puodissa. Päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä tunnelmallisen puodin pihassa oli kolme sympaattista lammasta sekä kaneja.

Kolme iloista lammasta tervehti puodin pihassa.

Itse puodissa taas oli vaikka mitä ihanuuksia: paljon paikallisia ja kotimaisia käsitöitä ja pienyrittäjien tuotteita sekä herkkuja monessa eri muodossa. Harmillisesti meillä ei ollut nälkä, tarjolla olisi ollut muun muassa biisoniburgeria tai villisikaherkkuja. Myös juomapuoli näytti olevan kunnossa. Ja kaikki tietysti kotimaisilta tiloilta peräisin.

Onneksi helteinen päivä houkutteli sentään ostamaan jäätelöä. Kolmen kaverin kanelipullajäätelö hupeni suussasulavana varsin nopsaan tahtiin. Kuinka ihmeessä jäätelö saadaan maistumaan korvapuustilta voisulaa myöten?

-Lily

---
Iloisen Pässin Maalaispuoti
Siikalahti


torstai 23. kesäkuuta 2016

Pihlajankukkia piirakassa

Olin muutama kesä sitten menossa pitämään neuvojatenttiä Ruokolahdelle. Matkalla piipahtelin siellä sun täällä poimimassa näytteitä. Kiersin Mikkelissä silloisen MTT:n yrttikokeiden viljelmillä ja pysähdyin yrttiopettajani Päivin luona hakemassa kaivatun suokortteen kuivanäytteen. Päivi tarjoili ihanan vanhan talonsa keittiössä minulle kortenäytteen lisäksi teetä ja omenapiirakkaa. Piirakan päälle oli ripoteltu pihlajankukkia mausteeksi. Muistan tuon yksinkertaisen oivalluksen saaneen minut henkisesti takomaan päätäni. Miksen ollut ikinä tullut edes ajatelleeksi pihlajankukkia, vaikka olin monia kukkia käyttänytkin? Tunkkaiseksi tai hyökkääväksi pelkäämäni aromi olikin melkoisen kivasti liitossa piirakan muiden täytteiden kanssa.

Pihlajainen piirakka maistuu niin isoille kuin pienillekin

Tänä keväänä keräsinkin taas pihlajankukkia varastoon ja pyöräytin meille raparperipiirakkaa. Pohja on perinteisellä murotaikinalla toteutettu, tilalle on nakeltu vain hitusen terveellisempiä aineksia.

Raparperipiirakkaa pihlajankukilla

Pohja: 
1 dl voita
1 dl inkkarisokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhe
3 dl vehnä/spelttijauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta

Täyte:
1 prk kermaviiliä tai 2 dl turkkijogurttia
1/2 dl inkkarisokeria
1 muna
2 dl raparperia pilkottuna
1-3 rkl pihlajankukkia kuivattuina tai hieman enemmän tuoreena

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää ne joukkoon. Painele pienen piirakkavuoan pohjalle. Levitä pohjan päälle raparperit ja ripottele niiden päälle pihlajankukat. Sekoita kulhossa kermaviili, sokeri ja kananmuna. Kaada seos täytteen päälle. Paista 200 asteessa alatasolla noin 30-45 minuuttia uunin tehosta riippuen. Täytteen tulisi olla hyytynyttä ja hieman pinnastaan ruskettunutta. Nauti esimerkiksi jäätelön tai vaniljakaurakerman kanssa.

Iloisia kokkailuhetkiä!

-Annukka

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hiostaa, hiostaa

Kevään ja kesän luonnonyrteistä saa monenlaista herkkua. Ihanan aromaattiset teejuomat ja -sekoitukset saavat vielä voimakkaamman maun, kun ne ennen käyttöä fermentoi eli hiostaa. Miten hiostamista voi tehdä? Onko se vaikeaa? Mistä löydän ohjeen? Näitä kysymyksiä kuulen usein hiostamisesta mainitessani, joten ajattelin koota pienen kuvallisen hiostusohjeistuksen. Joten olkaapa hyvä, arvoisat hiostuksesta kiinnostuneet lukijat!

Tästä se lähtee: lillukanlehtiä ja lasitölkki.

Kerää hiostustarkoitukseen maukkaita teeyrttejä: mansikkaa, vadelmaa, mesiangervoa, pihlajaa... Oma tämän vuoden suosikkini on lillukanlehtitee. Varaa hiostamista varten puhdas lasipurkki.

Purkki täyttyy vähitellen somista rullatuista lehtihelmistä.

Pese kädet ja rullaa pieni nippu yrttejä kämmenten välissä, kunnes lehtien rakenne on hieman rikki. Vaihtoehtoisesti voit leikellä lehtimassaa hiostamiseen varaamassasi lasipurkissa puhtailla saksilla tai esimerkiksi kaulia lehdet muovipussissa. Tärkeintä on, että saat lehtiä hieman rikki.

Hiostaminen nimensä mukaisesti nostaa 'hien' tölkin sisäpintaan...

Sulje purkki höllästi, käy aina välillä hiostamisen edetessä aukomassa purkkia ja tarkastamassa tilanne. Aseta purkki valolta suojattuna lämpöiseen, noin 40-asteiseen paikkaan. Hiostaminen sujuu mainiosti samalla kertaa kasvien kuivattamisen kanssa, kuivurin päälle aseteltuna hiostuspurkki pysyy mukavan lämpimänä. Myös vesihaude on hyvä vaihtoehto.

Seuraa hiostuvia kasveja. Hiostuksen edetessä purkin pohjalle ja reunoille kertyy kosteutta, lehtimassan väri muuttuu rusehtavaksi ja tuoksu ihanan täyteläiseksi ja aromikkaaksi. Kasvilajeista ja hiostusolosuhteista riippuen tässä kestää muutamasta tunnista yön yli.

Hiostettu lillukanlehtitee. Maistuu!

Kun hiostus on valmis, avaa purkki. Levitä hiostuneet kasvit huolella kuivumaan, joko kuivuriin tai esimerkiksi leivinpaperin päälle pöydälle.

--
Hiostaminen paitsi tehostaa ja syventää monien kasvien aromia, myös pilkkoo kitkeryytta aiheuttavia parkkihappoja ja muokkaa monia ravintoaineita kehon paremmin hyödynnettäväksi. Kannattaa siis hiostaa ihania herkkujuomia tulevan talvenkin varalle!

-Lily

P.S. Yrttiteet on parasta hauduttaa lempeästi noin 70-80 asteisessa vedessä, jolloin ne ovat parhaimmillaan.

torstai 26. toukokuuta 2016

Kerkkien aikaan

Poimulehti on kaunis sekä lautasella että maljakossa.
Nyt eletään villiyrttien ja -vihannesten yltäkylläisintä satoaikaa. Ihanat poimulehdet, vuohenputket, nokkosvauvat ja siankärsämöt ilahduttavat tienposkissa ja kannustavat lähtemään yrttienkeruuretkille. 

Opastettuja yrttiretkiä olen pitänyt täällä Jyväskylässä kysynnän mukaan, viimeisimpänä tulossa on nyt ensi maanantaina retki Laajavuoren maisemissa

Myös muualla Suomessa retkiä ja kursseja villien herkkujen parissa piisaa. Annukka järjestää Forssan Luonnonhistoriallisella museolla maksuttoman villiyrttipäivän kesäkuun puolella. Opastusta Etelä-Suomessa sekä Joensuun alueella tarjoilee muun muassa Hortoilu

Kaakkois-Suomessa puolestaan on mahdollisuus pätevöityä Annin johdolla yrttineuvojaksi Jaakkiman kristillisellä opistolla Ruokolahdella. Neuvojakoulutuksia ei ole kovin usein tarjolla, joten tilaisuus kannattaakin käyttää hyväkseen!

Pirkanmaalla Ahlmanin opistolla tarjolla on yrttipoimijakurssi, jossa opetellaan muutama kauppayrtti näköislajeineen. Vastaavia poimijakoulutuksia järjestetään ainakin Rajamäellä. Ja vaikka omalla paikkakunnallasi ei olisikaan tiedossa luonnonyrtteihin liittyviä kursseja tai koulutusta, kannattaa aina esittää toiveita paikallisille kansan- sekä kansalaisopistoille.

Juuri nyt on paras aika aloittaa tämä ihana, terveellinen ja maistuva harrastus!

-Lily

maanantai 16. toukokuuta 2016

Liekitettynä, kiitos

Liesjärven Kaksvetisellä on komea kota ja nuotiopaikka
 Joku on ehkä joskus pistänyt merkille, että meillä tykätään erilaisista retkistä. Pienistä eväsretkistä lähimetsään, isommista yön yli puikahduksista telttailemaan ja useiden päivien seikkailuista. Yleensä jos mietimme jotakin tekemistä vilkkaan parivuotiaamme kanssa, ilmiselvä ratkaisu on lähteä jonnekin ulos muutamaksi tunniksi. Helpointa onkin pakata eväät reppuun ja lähteä retkelle. Aikuinen rentoutuu ja lapsi taas saa mahdollisuuden purkaa ylimääräisen virran rauhassa.

Leirinuotiolla oleilu on meditatiivista. Siinä istuskellaan, tökitään välillä tarpeesta ja välillä muodon vuoksi nuotiota kepillä ja odotellaan. Tuijotellaan tulta, haistellaan savua ja hidastetaan. Jos tehdään ruokaa, sillä ei yleensä ole mikään kiire. Valmistuu kun valmistuu. Sitä vartenhan mukana on ruoanlaittoruokaa, ettei kenenkään tarvitse kiukkuisena tulien äärellä sohia. Nuotiolla palaan siihen aikaan, kun lapsena ei ollut mitään kiirettä minnekään ja saattoi heittäytyä pitkälleen maahan ihmettelemään, miten ruohonkorret näyttivät läheltä salaperäiseltä viidakolta hyönteisasukkaineen -joutilaisuuden suloiseen rytmittömyyteen.

Tikkuhodareiden sämpylät valmistumassa.
Koska en ollut sitten partiovuosieni tehnyt nuotiolla tikkupullaa, päätimme käydä nyt sen kimppuun. Retkipaikan oivallinen Lapselliset eväät -kirjoitus muistutti myös osuvasti nuotiohodareiden olemassaolosta. Siispä toimeen,

Nuotiohodarit ja tikkupullat

Hodareita varten tein perussämpylätaikinaamme puolikkaana annoksena. Vaikka annos oli pienennetty, se oli aika reiluhko (sämpylöitä taikinasta sai sen noin 8) eli ensi kerralla puolitan annoksen vielä uudelleen.

2,5 dl vettä
1/2 pss kuivahiiva
ripaus suolaa ja sokeria
1 rkl yrttijauhetta
vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

+mukaan nuotiolle desi tai pari jauhoja

Lisää kädenlämpöiseen nesteeseen suola, sokeri, yrttijauhe ja hiiva. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kestää kasassa. Lorauta joukkoon öljy ja jatka alustamista lisäten jauhoja. Heti kun taikina ei enää tartu kunnolla sormiin kiinni, lopeta. Taikinaa ei kannata erikseen kohottaa, jos sen aikoo pakata mukaansa nuotiolle. Meillä taikinat sujautettiin kannellisiin isoihin rasioihin ja ne saivat nousta sen reilun tunnin, joka meillä meni päästä nuotiolle. Mahdollista on myös sekoittaa kuivat aineet valmiiksi ja lisätä vesi vasta nuotiolla.

Valmis hodari irtoaa helposti tikusta, eikä jätä tikkua tahmeaksi.
Nuotiolla mukaan otetuista jauhoista on iso ilo, sillä niiden avulla saa kohonneesta taikinasta pyöriteltyä sormenpaksuisia pötkylöitä. Ne kierretään vähän paksumman makkaranpaistotikun ympärille kierteelle. Taputtele päät huolella kiinni, että ne eivät paiston aikana irtoa. Paista hiilloksella ja varo polttamasta. Sämpylät vaativat aikaa kypsyäkseen sen noin 15-20 min eli paisto kannattaa tehdä maltilla. Kypsä sämpylä on rapsakkakuorinen ja kohonnut komeasti. Se myös irtoaa tikusta vaivatta.

Irrota sämpylä ja työnnä sen sisälle halutessasi valitsemasi höysteet ja nakki. Sämpylän voi myös halkaista ja lusikoida täytteet sen sisälle vähän helpommin.

Karitsanakin, ketsupin ja kurkkusalaatin kera sämpylästä tuli kelpo hodari.
Tikkupullan osalta hyödynsin hieman soveltaen tätä Marttojen tarjoilemaan reseptiä. Tästä tuli nelisen pullaa eli aika sopivasti kolmelle ruokailijalle.

Hillon ja kermavaahdon kera pullasta tulee superpulla.

3 dl vehnäjauho
1/2 tl suolaa
2 rkl inkkarisokeria
1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl vettä

Sekoittele kuivat aineet ja lisää vesi. Alusta taikina niin, ettei se tartu sormiin. Pakkaa kuljetusta varten TAI vaihtoehtoisesti sekoita valmiiksi kuivat aineet ja lisää neste vasta tulilla. Paista kuten tikkupullat. Täytä hillolla ja kermavaahdolla/vaniljakastikkeella.

Iloisia hetkiä nuotioretkillä!

-Annukka


maanantai 9. toukokuuta 2016

Mansikka, mustikka, mesiangervo ja moni muu...

Kevätherkkua: vuohenputken nuoria versoja.
... makoisa villivihannes on nyt poimittavissa ja parhaimmillaan. Erilaiset yrttiretket, -koulutukset, -verkkokurssit ja -mobiilisovellukset tarjoavat kaikki omalta osaltaan apua yrttien tunnistamiseen ja ihanan keruuharrastuksen aloittamiseen. 

Täällä Keski-Suomessa me järjestämme (tällä hetkellä minun vetämänäni) retkiä ja kursseja sekä tilauskoulutuksia. Kevään yleisöretkikauden aloittaa nyt ensi perjantaina Flooran päivän yrttiretki Tourujoen varrella. Retkelle ovat erittäin tervetulleita aloittelevat luonnonkasveista kiinnostuneet ja retki sopii myös mainiosti koko perheen mukavaksi tekemiseksi. 



Muuta yrttioppia näillä seuduin voi hakea vaikkapa Annin Laukaan kansalaisopistossa vetämiltä Rikkaruohoista rikkausruokaa- ja Yrttipoimijakursseilta sekä Luontopalvelu Erätaipaleen villiyrttikursseilta. Muistakaahan siis keskisuomalaiset yrteistä innostuneet ilmoittautua mukaan sopivalle kurssille tai retkelle. Villit herkut ovat nimittäin juuri nyt parhaimmassa sesongissa!

-Lily

P.S. Seuraavassa postauksessa listataankin yrttikurssitarjontaa muualla, joten tulevista koulutuksista esimerkiksi Pirkanmaalla, Pohjanmaalla tai vaikkapa pääkaupunkiseudulla saa vinkata...

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Villiä menoa Instagramissa


Juuri viime postauksen tienoilla totesin, että minulla on ajankäytöllisiä ongelmia tämän blogin suhteen. Aina välillä päässäni vilistää ajatuksia ja ideoita, jotka olisi mukavaa jakaa teidän kanssanne. Sen kirjoittamisajan löytäminen on kuitenkin välillä työn ja tuskan takana. Joskus kun se hetko sitten löytyy, en jaksakaan. Makaan mieluummin lattialla ja tuijotan ulkona ohi lipuvia pilviä miettien, että tässä juuri nyt on aika hyvä.



Useasti käy myös niin, että kokemani oivallukset tai löytämäni hienot jutut ovat hyvin pieniä asioita. Sellaisia, joiden ympärille on vaikea rakentaa kokonaista postausta. Sisimmässä kuplii kuitenkin ilo ja sen tunteen haluaisi jakaa: Katsokaa, minä näin kevään ensimmäisen sinivuokon! Tunnistatteko te mikä ötökkö tämä tyyppi on, minä en? Tänään leipätaikina nousi kauniisti ja meillä vietettiin hidasta aamua.

Pikkuruisia hetkiä.





Osittaisena ratkaisuna kumpaankin oli Instagram. Villikatajalla on siis nykyisin oma tili, jota voi liittyä seuraamaan. Jopa minulta onnistuu säännöllisesti päivittää kuulumisia ja mielenkiintoni kiinnittäneitä juttuja, kun sen voi tehdä heti muutamalla napin painalluksella, eikä odottaa useita päiviä sitä kirjoitusaikaa ja -intoa. Seuraamme myös mielellämme mielenkiintoisia tyyppejä, joiden touhut liippaavat läheltä omia mielenkiintomme kohteita. Saa siis ilmiantaa itsensä tai seuraamansa tahon.

Ihanaa kevättä kaikille!

-Annukka