keskiviikko 17. helmikuuta 2016

"Etana, etana, näytä sarves"

Me kaikki tunnemme eläinuskomuksia, vaikka äkkiseltään ajatus moisista saattaa tuntua vieraalta. Eihän nyt sellaisia eläintarinoita tai -taikoja enää kerrota, menneiden aikojen höpötystä! Silti kun asiaa käy tarkemmin pohtimaan, me elämme jatkuvasti eläinuskomusten ympäröiminä: Etana ennustaa säätä ja leppäkerttua kehotetaan lentämään ison kiven juurelle kohdatessa. Kalaan lähtevälle ei saa toivottaa kalaonnea, sillä se karkottaa muutoin vieheestä viehtyneet eväkkäät. Tämä on peruja vanhoilta ajoilta, kun toisen pyydykset saatettiin pilata niitä kehumalla ja onnea toivottamalla. Kutsumme voimakasta väkeväksi vielä tänä päivänäkin, muistona ajoista jolloin uskoimme kaikissa olioissa olevan väkeä, hedelmällisyyden energiaa. Väkevässä tätä energiaa oli erityisen runsaasti, siksi sana oli voimakkaan synonyymi.

Eläinten nimetkin sisälsivät väkeä, eikä niitä tullut lausua turhaan. Silloin saattoi herättää nimessä piilevän väen ja kutsua eläimen luokseen onnettomuutta tuomaan. Niinpä monilla eläimillä oli muita nimiä. Karhu esimerkiksi saattoi olla sikanen, vömmelö, mönninkäinen, otso...
Ennen vanhaan koko suomalaisen maailmankuva oli erilaisten eläinuskomusten läpikirjoma. Ne selittivät eri eläinten synnyn, antoivat syyn niiden käytökselle sekä toimivat perustana erilaisille taioille, joilla pyrittiin turvaamaan oma onni sekä torjumaan kateellisten onnentavoittelut. Onnen suosion tavoittelu olikin tärkeää, sillä sitä oli maailmassa vain tietty määrä. Minun onneni oli suoraan muilta pois.

Teen tällä hetkellä päivätyössäni Forssan Luonnonhistoriallisella Museolla mielenkiintoista tallennusprojektia liittyen eläinuskomuksiin ja toivon kovasti, että myös te voitte auttaa minua työssäni! Meidän tarkoituksenamme on siis kerätä maaliskuun loppuun asti nykypäivän eläinuskomuksia. Kaikuja menneiltä ajoilta, vanhoja tarinoita uusilla mausteilla tai kokonaan uusia kertomuksia. Ne voivat olla hyvin tuttuja tai erikoisempia, pitkiä kertomuksia tai muutaman sanan mittaisia tarinointeja. Tarinasi voi kuvailla kuulemaasi hokemaa tai yhdistää eläinuskomuksia ja elämänkokemuksiasi -oletko nähnyt jonkin uskomuksen toteutuvan tai kokenut, että jotakin kokemustasi selittävät eläinuskomukset?

Sarvia ja luita käytettiin monissa taioissa ainesosina
Voit käydä jättämässä oman tarinasi -tai vaikka kymmenen tarinaa- tämän lomakkeen kautta. Lomakkeen täyttäminen vie noin kymmenisen minuuttia. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan luontoaiheinen kirjapalkinto, kun kysely maaliskuun lopussa suljetaan.

Kaikki vastaukset ovat meille yhtä tärkeitä ja tervetulleita! Älkää myöskään pelätkö, että kerrotte saman tarinan kuin sata muutakin vastaajaa. Tarkoituksenamme ei ole vain koota erilaisia tarinoita, vaan myös tarkkailla löytyykö niistä toistuvasti samantyylisiä tarinoita tai kuvauksia. Tietoa kyselystä voi myös jakaa eteenpäin!

Pieneen kattaukseen tähän asti kertyneistä eläinuskomuksista voi tutustua museon blogissa täällä.

-Annukka 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti