maanantai 16. toukokuuta 2016

Liekitettynä, kiitos

Liesjärven Kaksvetisellä on komea kota ja nuotiopaikka
 Joku on ehkä joskus pistänyt merkille, että meillä tykätään erilaisista retkistä. Pienistä eväsretkistä lähimetsään, isommista yön yli puikahduksista telttailemaan ja useiden päivien seikkailuista. Yleensä jos mietimme jotakin tekemistä vilkkaan parivuotiaamme kanssa, ilmiselvä ratkaisu on lähteä jonnekin ulos muutamaksi tunniksi. Helpointa onkin pakata eväät reppuun ja lähteä retkelle. Aikuinen rentoutuu ja lapsi taas saa mahdollisuuden purkaa ylimääräisen virran rauhassa.

Leirinuotiolla oleilu on meditatiivista. Siinä istuskellaan, tökitään välillä tarpeesta ja välillä muodon vuoksi nuotiota kepillä ja odotellaan. Tuijotellaan tulta, haistellaan savua ja hidastetaan. Jos tehdään ruokaa, sillä ei yleensä ole mikään kiire. Valmistuu kun valmistuu. Sitä vartenhan mukana on ruoanlaittoruokaa, ettei kenenkään tarvitse kiukkuisena tulien äärellä sohia. Nuotiolla palaan siihen aikaan, kun lapsena ei ollut mitään kiirettä minnekään ja saattoi heittäytyä pitkälleen maahan ihmettelemään, miten ruohonkorret näyttivät läheltä salaperäiseltä viidakolta hyönteisasukkaineen -joutilaisuuden suloiseen rytmittömyyteen.

Tikkuhodareiden sämpylät valmistumassa.
Koska en ollut sitten partiovuosieni tehnyt nuotiolla tikkupullaa, päätimme käydä nyt sen kimppuun. Retkipaikan oivallinen Lapselliset eväät -kirjoitus muistutti myös osuvasti nuotiohodareiden olemassaolosta. Siispä toimeen,

Nuotiohodarit ja tikkupullat

Hodareita varten tein perussämpylätaikinaamme puolikkaana annoksena. Vaikka annos oli pienennetty, se oli aika reiluhko (sämpylöitä taikinasta sai sen noin 8) eli ensi kerralla puolitan annoksen vielä uudelleen.

2,5 dl vettä
1/2 pss kuivahiiva
ripaus suolaa ja sokeria
1 rkl yrttijauhetta
vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

+mukaan nuotiolle desi tai pari jauhoja

Lisää kädenlämpöiseen nesteeseen suola, sokeri, yrttijauhe ja hiiva. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kestää kasassa. Lorauta joukkoon öljy ja jatka alustamista lisäten jauhoja. Heti kun taikina ei enää tartu kunnolla sormiin kiinni, lopeta. Taikinaa ei kannata erikseen kohottaa, jos sen aikoo pakata mukaansa nuotiolle. Meillä taikinat sujautettiin kannellisiin isoihin rasioihin ja ne saivat nousta sen reilun tunnin, joka meillä meni päästä nuotiolle. Mahdollista on myös sekoittaa kuivat aineet valmiiksi ja lisätä vesi vasta nuotiolla.

Valmis hodari irtoaa helposti tikusta, eikä jätä tikkua tahmeaksi.
Nuotiolla mukaan otetuista jauhoista on iso ilo, sillä niiden avulla saa kohonneesta taikinasta pyöriteltyä sormenpaksuisia pötkylöitä. Ne kierretään vähän paksumman makkaranpaistotikun ympärille kierteelle. Taputtele päät huolella kiinni, että ne eivät paiston aikana irtoa. Paista hiilloksella ja varo polttamasta. Sämpylät vaativat aikaa kypsyäkseen sen noin 15-20 min eli paisto kannattaa tehdä maltilla. Kypsä sämpylä on rapsakkakuorinen ja kohonnut komeasti. Se myös irtoaa tikusta vaivatta.

Irrota sämpylä ja työnnä sen sisälle halutessasi valitsemasi höysteet ja nakki. Sämpylän voi myös halkaista ja lusikoida täytteet sen sisälle vähän helpommin.

Karitsanakin, ketsupin ja kurkkusalaatin kera sämpylästä tuli kelpo hodari.
Tikkupullan osalta hyödynsin hieman soveltaen tätä Marttojen tarjoilemaan reseptiä. Tästä tuli nelisen pullaa eli aika sopivasti kolmelle ruokailijalle.

Hillon ja kermavaahdon kera pullasta tulee superpulla.

3 dl vehnäjauho
1/2 tl suolaa
2 rkl inkkarisokeria
1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl vettä

Sekoittele kuivat aineet ja lisää vesi. Alusta taikina niin, ettei se tartu sormiin. Pakkaa kuljetusta varten TAI vaihtoehtoisesti sekoita valmiiksi kuivat aineet ja lisää neste vasta tulilla. Paista kuten tikkupullat. Täytä hillolla ja kermavaahdolla/vaniljakastikkeella.

Iloisia hetkiä nuotioretkillä!

-Annukka


4 kommenttia:

  1. Notskiretkenne vaikuttaa rentouttavalta, toivottavasti myös oli sitä ;) Varmasti oli tarpeen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli onneksi rentouttavan puolella, kun kelitkin hemmottelivat meitä :) Nyt kun meillä on ollut kaikenlaisia kiireitä ja murheita hoidettavana, oli ihana vain vajua muutamaksi tunniksi istumaan vailla mitään kiireitä :)

      Katselin illalla mittarista, että tuo tirrinkäinenkin käveli 9,5 kilometriä koko päivän aikana. Ylimääräisenä riemuna lapsi tosiaan tipahti illalla alle kahden minuutin sänkyyn pääsystä eli ulkoilu tosiaan vei mehut tehokkaasti :D Mikäs sen rentouttavampaa äidille voisi olla! -Annukka

      Poista
  2. Nuotion haju kutkutti nenää, samoin kypsyvien hodareitten tuoksu... Tuli heti ajatus, että tuo on päästävä kokemaan itsekin ja tuntemaan sämpylöitten ja pullan maku kielellä. Kiitos ohjeista, niin suolaisesta kuin kermaisestakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaisemmista partiovuosista muistin tosiaan tikkupullat lähinnä siitä, että ne olivat aina hiiltyneitä pinnalta ja raakoja sisältä. Ilmankos ei muutamaan vuoteen tehnyt mieli kokeilla. Näköjään jotakin ollaan matkalla opittu ainakin kärsivällisyydestä, kun nyt olivat oikeasti kullanruskeita ja kauniisti kohonneita :D Mies totesikin jo, että näitä voisi tehdä useammankin. -Annukka

      Poista