torstai 30. kesäkuuta 2016

Seikkailu Siikalahdella

Reissun helmiä: kuhankeittäjä. Kuva Maija Karala.

Viime vuoden tapaan juhannus tuli vietettyä toisella puolella maata, rajan tuntumassa Rautjärvellä. Lämmin ja aurinkoinen keli, lehtometsät ja muut keskisuomalaisittain varsin eksoottisilta tuntuvat eliöt, hyvä seura ja hyvä ruoka, lämmin järvivesi, puusauna... Aika mahtava viikonloppu siis!

Aivan pihapiiristä bongattujen jännittävien lajien lisäksi teimme seurueen biologien kesken juhannuspäivän retken läheiselle Siikalahdelle. Tämä lintubongaajien paratiisi tarjosi myös kasvierikoisuuksia sekä kokonaisvaltaisesti vaikuttavan luontoretkielämyksen. Paarmoja tosin olisi riittänyt vähempikin, niitä pörräsi ympärillä iso pilvi.

Tervetuloa Siikalahdelle!


Heti luontopolun alussa vastaan tuli varsin rehevää lehtomaisemaa. Kuin olisi astunut keskelle satupolkua.

Polku kutsui...

...mukaansa...
... lehtometsän syleilyyn.

Polun varrelta bongailimme monenlaisia jännittäviä ja näyttäviä kasveja, kuten lehtomaitikkaa. Myös vehka ja ratamosarpio ilahduttivat kukinnoillaan. Oman lisävärinsä toivat lukuisat tytönkorennot, jotka kiertelivät kasvillisuuden seassa kosiomenoissaan.

Lehtoimikkä on varsin koristeellinen kasvi huomiota herättävine väreineen.
Kotimainen vehkamme on varsin näyttävä.

Ratamosarpio viihtyi piilokojulle vievien pitkospuiden vierellä.

Lehtomaiseman jälkeen polku kuljetti meitä läpi soisen kosteikkoalueen. Hyvät pitkospuut pitivät huolen siitä, että jalat pysyivät kuivina samalla, kun tähyilimme kosteikon kasveja sekä lintuja.

Siis sen, minkä paarmojen surinalta maltoimme pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan.

Onneksi lintutorneilla kävi sen verran tuulenhenkäystä, että paarmat jättivät meidät rauhaan, huh!

Pitkospuut kuljettivat kosteikkoalueella.
Ruskosuohaukan valtakunnassa.
Lintuja Siikalahdella piisasi näin kesäkuisena päivänäkin. Laulujoutsen ja sinisorsat ilahduttivat meitä piilokojusta tihrustaessamme. Samoin monenlaiset lokit sekä haarapääskyt.

Pesällään päivystävä härkälintu ei paljoa yleisöstä välittänyt. Kuva Maija Karala.

Itselleni harvinaisempia lintunähtävyyksiä tarjosivat muun muassa ruskosuohaukka ja nokikana.

Piilokojun suojista oli mukava tarkkailla kosteikon elämää.
Piilokojun ikkunoista aukeaa huikeat näkymät!

Nimestään huolimatta Siikalahdella ei enää asu siikoja. Ilmeisesti vedenpinta on nykyisin liian matala, jotta kalat viihtyisivät alueella. Muita kaloja sen sijaan bongailimme piilokojustamme käsin, jotain lahnansukuisia sekä pieniä kalanpoikasia. Kalantunnistustaitoni eivät ole mitenkään erityisen loistavat....

Iloisen Pässin puoti ja kahvio.

Aivan Siikalahden tuntumassa kutostien varressa sijaitsee myös Iloisen Pässin Maalaispuoti. Menomatkalla ajoimme sen ohi ja päätimme piipahtaa retken päätteeksi puodissa. Päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä tunnelmallisen puodin pihassa oli kolme sympaattista lammasta sekä kaneja.

Kolme iloista lammasta tervehti puodin pihassa.

Itse puodissa taas oli vaikka mitä ihanuuksia: paljon paikallisia ja kotimaisia käsitöitä ja pienyrittäjien tuotteita sekä herkkuja monessa eri muodossa. Harmillisesti meillä ei ollut nälkä, tarjolla olisi ollut muun muassa biisoniburgeria tai villisikaherkkuja. Myös juomapuoli näytti olevan kunnossa. Ja kaikki tietysti kotimaisilta tiloilta peräisin.

Onneksi helteinen päivä houkutteli sentään ostamaan jäätelöä. Kolmen kaverin kanelipullajäätelö hupeni suussasulavana varsin nopsaan tahtiin. Kuinka ihmeessä jäätelö saadaan maistumaan korvapuustilta voisulaa myöten?

-Lily

---
Iloisen Pässin Maalaispuoti
Siikalahti


1 kommentti:

  1. Lilylle ja Annukalle kiitokset.
    Annukan välipala vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta, ja testasithan sinä itse jo patukat. Kiitän reseptistä, se minun pitää ensin panna itse täytäntöön ja sitten jakaa muillekin.

    Lilyn retki Siikalahdelle oli ihastuttava. Minusta kuhankeittäjän näkeminen oli piste i:n päälle!

    VastaaPoista