perjantai 22. huhtikuuta 2016

Villiä menoa Instagramissa


Juuri viime postauksen tienoilla totesin, että minulla on ajankäytöllisiä ongelmia tämän blogin suhteen. Aina välillä päässäni vilistää ajatuksia ja ideoita, jotka olisi mukavaa jakaa teidän kanssanne. Sen kirjoittamisajan löytäminen on kuitenkin välillä työn ja tuskan takana. Joskus kun se hetko sitten löytyy, en jaksakaan. Makaan mieluummin lattialla ja tuijotan ulkona ohi lipuvia pilviä miettien, että tässä juuri nyt on aika hyvä.



Useasti käy myös niin, että kokemani oivallukset tai löytämäni hienot jutut ovat hyvin pieniä asioita. Sellaisia, joiden ympärille on vaikea rakentaa kokonaista postausta. Sisimmässä kuplii kuitenkin ilo ja sen tunteen haluaisi jakaa: Katsokaa, minä näin kevään ensimmäisen sinivuokon! Tunnistatteko te mikä ötökkö tämä tyyppi on, minä en? Tänään leipätaikina nousi kauniisti ja meillä vietettiin hidasta aamua.

Pikkuruisia hetkiä.





Osittaisena ratkaisuna kumpaankin oli Instagram. Villikatajalla on siis nykyisin oma tili, jota voi liittyä seuraamaan. Jopa minulta onnistuu säännöllisesti päivittää kuulumisia ja mielenkiintoni kiinnittäneitä juttuja, kun sen voi tehdä heti muutamalla napin painalluksella, eikä odottaa useita päiviä sitä kirjoitusaikaa ja -intoa. Seuraamme myös mielellämme mielenkiintoisia tyyppejä, joiden touhut liippaavat läheltä omia mielenkiintomme kohteita. Saa siis ilmiantaa itsensä tai seuraamansa tahon.

Ihanaa kevättä kaikille!

-Annukka

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kookoskerroskakkua

Pöytä on katettu raakaherkuilla.


Vietimme Kuusan Marttojen kanssa raakakakkuiltaa. Ripeät ja tehokkaat martat saivat pöydän täyteen herkkuja ennätysajassa, joten pääsimme maistelemaan herkkuja huolella. Yksi resepteistä oli yhteistuumin ylitse muiden: ihanan raikas ja täyteläinen kookos-mangokerroskakku nimittäin!

Tämä suosikkikakku on mukaelma Annukan tyrnikerroskakusta ja se on täysin vegaaninen raakakakakku. Jopa pähkinäallergiset voi huomioida kakkua tehdessä korvaamalla pekaanipähkinät vaikkapa mulperimarjoilla.


Kookos-mangokerroskakku

pohja: 
2dl pekaanipähkinöitä
2dl mulperinmarjoja

kookoskerros: 
1 kookosmaitotölkki (400ml)
1½rkl chia-siemeniä
2 - 3 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa

mangokerros:
1 kypsä mango
1rkl chia-siemeniä
(juoksevaa hunajaa)

Murskaa pekaanipähkinät ja mulperimarjat sauvasekoittimella tai blenderissä. Painele tiiviisti pienen irtopohjakakkuvuoan pohjalle (pohjan voi halutessaan vuorata kelmulla, helpottaa kakun irrottamista vuoasta) ja nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Hienonna chia-siemenet huhmaressa. Avaa kookosmaitotölkki varovasti pohjasta ja valuta kirkas kookosvesi astiaan. Lisää hienonnetut chia-siemenet ja sekoita huolellisesti. Turvota siemeniä hetki ja sekoita sitten joukkoon kookostölkin loppu sisältö sekä hunaja. Mausta ripauksella suolaa. Lusikoi täyte kakkuvuokaan murupohjan päälle. Laita jääkaappiin hyytymään noin 15 minuutiksi. 

Hienonna päällimmäiseen kerrokseen tulevat chia-siemenet huhmaressa. Kuori mango ja soseuta se sauvasekoittimella tai blenderillä. Sekoita joukkoon huolellisesti chia-siemenet, sekä halutessasi hunajaa makeuttamaan. Lusikoi jo hieman hyytyneen kookoskerroksen päälle vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. 

Anna kakun hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen tarjoilua, mikäli millään maltat.
--

Vadelmainen versio kakusta hävisi myös nopeasti parempiin suihin...

Tämä kakku on todellakin suussasulavaa: kurssin jälkeen innostuin tekemään kakun perjantaina viikonloppukylään saapuvaa ystävää varten ja sunnuntaina teimme jo toisen kakun. Vaihdoimme päällimmäiseen kerrokseen mangon tilalle pari desiä kotimaisia pakastevadelmia ja täytyy sanoa, että vadelmaversiokin oli herkkua!

-Lily

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kansallinen kaupunkipuisto -häh?

Välillä tuntuu, että minun pitäisi blogiin kirjoittaessani nykyisin käyttää tuota Vieraskynä-tunnistetta, sen verran harvoin olen ennättänyt istahtaa näppäimistön äärelle. Aikaani ovat tehokkaasti verottaneet uudenlaisen arkemme järjestely, jo kohta 1,5 kuukautta kestänyt ikuisuusmuutto sekä työt. Lily kuitenkin huomaavaisesti nykäisi minua eilen hihasta ja huomautti, että voisi olla minun vuoroni hetkeksi takoa kirjaimia bittiavaruuteen. Tottahan tuo on! Niinpä päätin sukeltaa kevään kurkistellessa kaupunkipuistojen maailmaan.

Kansallinen kaupunkipuisto terminä herättää harvemmassa suuria tunteita. Voisin itse veikata, että suurin osa ihmisistä ei tiedä, mikä moinen on tai minkä takia siitä kannattaisi edes ihmeemmin innostua. Ei hätää, en minäkään tiennyt tarkemmin ennen kuin vasta viime kesänä.

Forssan kaupunkipuistoa talvella - Loimijoen uomaa ja vanhoja punatiilitehdastaloja 


Kansallinen kaupunkipuisto on määritelty tarkemmin maankäyttö- ja rakennuslaissa. Se on kaupunkiympäristössä sijaitsevien kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kunta sitoutuu. Tällainen puisto pitääkin siis sisällään yleensä monenlaisia elementtejä: rakennettua aluetta, luonnonmaisemia, suojelualueita, hoidettuja virkistysalueita sekä esimerkiksi kulttuurimaisemia. Pelkkiä luonnonmaisemia siis ei voi kaupunkipuisto sisältää, vaan mukana täytyy olla merkkejä ihmistoiminnasta ja rakentamisesta. Kaupunkipuistot toimivatkin tavallaan yhtä aikaa säilyttämässä merkkejä muutoksista yhteiskunnassa, kertomassa tarinoita alueen luonnosta, tarjoamassa virkistyspaikkoja kaupunkilaisille sekä sulauttamassa näitä kaikkia eri puoliaan yhteen. Kaupunkipuistoja voi Forssan lisäksi bongata esimerkiksi Hämeenlinnasta, Porista ja Turusta.

Tänne Forssaan syntyi tuore kaupunkipuisto keväällä 2015, puiston ollessa koko maassa kahdeksas laatuaan. Alueen pinta-ala on noin 800 hehtaaria, josta varsinaisia viheralueita on noin 370 hehtaaria. Se kattaa hyvin monenlaisia ympäristöjä kaupunkialueesta aina luonnonsuojelualueisiin.

Salmistonmäen luonnonsuojelualue kuuluu kaupunkipuistoon
Forssan kaupunkipuistoon kuuluvat kiinteästi rakennetut puistot ja viheralueet. Itse kiinnitin kaupunkiin saapuessani näihin huomiota, tuntuihan poikkeuksellisen hyvin hoidettuja puistoja olevan joka puolella. Myöhemmin opin, että kaupungissa puistokulttuurilla on jo reilun sadan vuoden perinne. Työpaikkani vieressä Kehräämöalueella sijaitsee esimerkiksi 1850-luvulla perustetty Yhtiönpuisto, joka oli tarkoitettu alunperin tekstiilitehtaiden johtoportaan käyttöön. Nykyisin puisto on viihtyisä viherkeidas vanhoine jalopuineen ja suihkulähteineen aivan keskustan kupeessa. Itsekin olen vaellellut useita kertoja sen nurmikoilla ja ihmetellyt pensaissa lymyileviä fasaaneja.

Yhtiönpuistoa suihkulähteineen
Puisto kertoo omalla olemassaolollaan tarinaa siitä, miten pienestä maaseutualueesta tuli nopeassa tahdissa teollisuuskaupunki. Punatiiliset tehdasrakennukset, hissukseen kiemurteleva Loimijoki laaksoineen, korkeampina kohoavat harjut, lukuisat puistot ja perinnebiotooppeja sisältävät luonnonsuojelualueet kaikki lisäävät oman äänensä tähän tarinaan. Tarinaa kerrotaan myös yhtä aikaa monella tasolla. Puistoa kiertäen voi lukea tarinan ankarasta jääkaudesta ja muutoksista maisemanmuodoissa nykypäivään mennessä. Toinen ääni tarkastelee yhteiskunnallista muutosta ja ihmisten tarinoita, kolmannen ihmetellessä nykypäivän lajeja ja niiden levittäytymistä eri alueille. Puistolla onkin kerrottavanaan lukuisia tarinoita, jos vain malttaa kuunnella.

Nyt itse aiheeseen perehdyttyäni minun tekisi kovasti mieli tutustua muidenkin kaupunkien kaupunkipuistoihin. Hämeenlinnan puistossa olen käynytkin ohimennen tiedostamatta kokonaisuutta, mutta myös Turun ja Porin puistot olisivat mukavan lähellä. Ehkäpä tässä olisi siis mielenkiintoisia kesäretkikohteita!


-Annukka

Linkit:
Kaupunkipuistot Suomessa (Ympäristöministeriön sivut)
Forssan kansallinen kaupunkipuisto, suunnittelusivut (Tarkat kartat, maaperäselvitykset, historia, jne).
Forssan kaupunkipuiston esite (Tiivis esite alueesta sekä erinomaisen hyvä karttakuva esimerkkeineen alueeseen kuuluvista kohteista)