torstai 30. kesäkuuta 2016

Seikkailu Siikalahdella

Reissun helmiä: kuhankeittäjä. Kuva Maija Karala.

Viime vuoden tapaan juhannus tuli vietettyä toisella puolella maata, rajan tuntumassa Rautjärvellä. Lämmin ja aurinkoinen keli, lehtometsät ja muut keskisuomalaisittain varsin eksoottisilta tuntuvat eliöt, hyvä seura ja hyvä ruoka, lämmin järvivesi, puusauna... Aika mahtava viikonloppu siis!

Aivan pihapiiristä bongattujen jännittävien lajien lisäksi teimme seurueen biologien kesken juhannuspäivän retken läheiselle Siikalahdelle. Tämä lintubongaajien paratiisi tarjosi myös kasvierikoisuuksia sekä kokonaisvaltaisesti vaikuttavan luontoretkielämyksen. Paarmoja tosin olisi riittänyt vähempikin, niitä pörräsi ympärillä iso pilvi.

Tervetuloa Siikalahdelle!


Heti luontopolun alussa vastaan tuli varsin rehevää lehtomaisemaa. Kuin olisi astunut keskelle satupolkua.

Polku kutsui...

...mukaansa...
... lehtometsän syleilyyn.

Polun varrelta bongailimme monenlaisia jännittäviä ja näyttäviä kasveja, kuten lehtomaitikkaa. Myös vehka ja ratamosarpio ilahduttivat kukinnoillaan. Oman lisävärinsä toivat lukuisat tytönkorennot, jotka kiertelivät kasvillisuuden seassa kosiomenoissaan.

Lehtoimikkä on varsin koristeellinen kasvi huomiota herättävine väreineen.
Kotimainen vehkamme on varsin näyttävä.

Ratamosarpio viihtyi piilokojulle vievien pitkospuiden vierellä.

Lehtomaiseman jälkeen polku kuljetti meitä läpi soisen kosteikkoalueen. Hyvät pitkospuut pitivät huolen siitä, että jalat pysyivät kuivina samalla, kun tähyilimme kosteikon kasveja sekä lintuja.

Siis sen, minkä paarmojen surinalta maltoimme pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan.

Onneksi lintutorneilla kävi sen verran tuulenhenkäystä, että paarmat jättivät meidät rauhaan, huh!

Pitkospuut kuljettivat kosteikkoalueella.
Ruskosuohaukan valtakunnassa.
Lintuja Siikalahdella piisasi näin kesäkuisena päivänäkin. Laulujoutsen ja sinisorsat ilahduttivat meitä piilokojusta tihrustaessamme. Samoin monenlaiset lokit sekä haarapääskyt.

Pesällään päivystävä härkälintu ei paljoa yleisöstä välittänyt. Kuva Maija Karala.

Itselleni harvinaisempia lintunähtävyyksiä tarjosivat muun muassa ruskosuohaukka ja nokikana.

Piilokojun suojista oli mukava tarkkailla kosteikon elämää.
Piilokojun ikkunoista aukeaa huikeat näkymät!

Nimestään huolimatta Siikalahdella ei enää asu siikoja. Ilmeisesti vedenpinta on nykyisin liian matala, jotta kalat viihtyisivät alueella. Muita kaloja sen sijaan bongailimme piilokojustamme käsin, jotain lahnansukuisia sekä pieniä kalanpoikasia. Kalantunnistustaitoni eivät ole mitenkään erityisen loistavat....

Iloisen Pässin puoti ja kahvio.

Aivan Siikalahden tuntumassa kutostien varressa sijaitsee myös Iloisen Pässin Maalaispuoti. Menomatkalla ajoimme sen ohi ja päätimme piipahtaa retken päätteeksi puodissa. Päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä tunnelmallisen puodin pihassa oli kolme sympaattista lammasta sekä kaneja.

Kolme iloista lammasta tervehti puodin pihassa.

Itse puodissa taas oli vaikka mitä ihanuuksia: paljon paikallisia ja kotimaisia käsitöitä ja pienyrittäjien tuotteita sekä herkkuja monessa eri muodossa. Harmillisesti meillä ei ollut nälkä, tarjolla olisi ollut muun muassa biisoniburgeria tai villisikaherkkuja. Myös juomapuoli näytti olevan kunnossa. Ja kaikki tietysti kotimaisilta tiloilta peräisin.

Onneksi helteinen päivä houkutteli sentään ostamaan jäätelöä. Kolmen kaverin kanelipullajäätelö hupeni suussasulavana varsin nopsaan tahtiin. Kuinka ihmeessä jäätelö saadaan maistumaan korvapuustilta voisulaa myöten?

-Lily

---
Iloisen Pässin Maalaispuoti
Siikalahti


torstai 23. kesäkuuta 2016

Pihlajankukkia piirakassa

Olin muutama kesä sitten menossa pitämään neuvojatenttiä Ruokolahdelle. Matkalla piipahtelin siellä sun täällä poimimassa näytteitä. Kiersin Mikkelissä silloisen MTT:n yrttikokeiden viljelmillä ja pysähdyin yrttiopettajani Päivin luona hakemassa kaivatun suokortteen kuivanäytteen. Päivi tarjoili ihanan vanhan talonsa keittiössä minulle kortenäytteen lisäksi teetä ja omenapiirakkaa. Piirakan päälle oli ripoteltu pihlajankukkia mausteeksi. Muistan tuon yksinkertaisen oivalluksen saaneen minut henkisesti takomaan päätäni. Miksen ollut ikinä tullut edes ajatelleeksi pihlajankukkia, vaikka olin monia kukkia käyttänytkin? Tunkkaiseksi tai hyökkääväksi pelkäämäni aromi olikin melkoisen kivasti liitossa piirakan muiden täytteiden kanssa.

Pihlajainen piirakka maistuu niin isoille kuin pienillekin

Tänä keväänä keräsinkin taas pihlajankukkia varastoon ja pyöräytin meille raparperipiirakkaa. Pohja on perinteisellä murotaikinalla toteutettu, tilalle on nakeltu vain hitusen terveellisempiä aineksia.

Raparperipiirakkaa pihlajankukilla

Pohja: 
1 dl voita
1 dl inkkarisokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhe
3 dl vehnä/spelttijauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta

Täyte:
1 prk kermaviiliä tai 2 dl turkkijogurttia
1/2 dl inkkarisokeria
1 muna
2 dl raparperia pilkottuna
1-3 rkl pihlajankukkia kuivattuina tai hieman enemmän tuoreena

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää ne joukkoon. Painele pienen piirakkavuoan pohjalle. Levitä pohjan päälle raparperit ja ripottele niiden päälle pihlajankukat. Sekoita kulhossa kermaviili, sokeri ja kananmuna. Kaada seos täytteen päälle. Paista 200 asteessa alatasolla noin 30-45 minuuttia uunin tehosta riippuen. Täytteen tulisi olla hyytynyttä ja hieman pinnastaan ruskettunutta. Nauti esimerkiksi jäätelön tai vaniljakaurakerman kanssa.

Iloisia kokkailuhetkiä!

-Annukka

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hiostaa, hiostaa

Kevään ja kesän luonnonyrteistä saa monenlaista herkkua. Ihanan aromaattiset teejuomat ja -sekoitukset saavat vielä voimakkaamman maun, kun ne ennen käyttöä fermentoi eli hiostaa. Miten hiostamista voi tehdä? Onko se vaikeaa? Mistä löydän ohjeen? Näitä kysymyksiä kuulen usein hiostamisesta mainitessani, joten ajattelin koota pienen kuvallisen hiostusohjeistuksen. Joten olkaapa hyvä, arvoisat hiostuksesta kiinnostuneet lukijat!

Tästä se lähtee: lillukanlehtiä ja lasitölkki.

Kerää hiostustarkoitukseen maukkaita teeyrttejä: mansikkaa, vadelmaa, mesiangervoa, pihlajaa... Oma tämän vuoden suosikkini on lillukanlehtitee. Varaa hiostamista varten puhdas lasipurkki.

Purkki täyttyy vähitellen somista rullatuista lehtihelmistä.

Pese kädet ja rullaa pieni nippu yrttejä kämmenten välissä, kunnes lehtien rakenne on hieman rikki. Vaihtoehtoisesti voit leikellä lehtimassaa hiostamiseen varaamassasi lasipurkissa puhtailla saksilla tai esimerkiksi kaulia lehdet muovipussissa. Tärkeintä on, että saat lehtiä hieman rikki.

Hiostaminen nimensä mukaisesti nostaa 'hien' tölkin sisäpintaan...

Sulje purkki höllästi, käy aina välillä hiostamisen edetessä aukomassa purkkia ja tarkastamassa tilanne. Aseta purkki valolta suojattuna lämpöiseen, noin 40-asteiseen paikkaan. Hiostaminen sujuu mainiosti samalla kertaa kasvien kuivattamisen kanssa, kuivurin päälle aseteltuna hiostuspurkki pysyy mukavan lämpimänä. Myös vesihaude on hyvä vaihtoehto.

Seuraa hiostuvia kasveja. Hiostuksen edetessä purkin pohjalle ja reunoille kertyy kosteutta, lehtimassan väri muuttuu rusehtavaksi ja tuoksu ihanan täyteläiseksi ja aromikkaaksi. Kasvilajeista ja hiostusolosuhteista riippuen tässä kestää muutamasta tunnista yön yli.

Hiostettu lillukanlehtitee. Maistuu!

Kun hiostus on valmis, avaa purkki. Levitä hiostuneet kasvit huolella kuivumaan, joko kuivuriin tai esimerkiksi leivinpaperin päälle pöydälle.

--
Hiostaminen paitsi tehostaa ja syventää monien kasvien aromia, myös pilkkoo kitkeryytta aiheuttavia parkkihappoja ja muokkaa monia ravintoaineita kehon paremmin hyödynnettäväksi. Kannattaa siis hiostaa ihania herkkujuomia tulevan talvenkin varalle!

-Lily

P.S. Yrttiteet on parasta hauduttaa lempeästi noin 70-80 asteisessa vedessä, jolloin ne ovat parhaimmillaan.