perjantai 22. heinäkuuta 2016

Paljain jaloin –lähes

Katselin takavuosina hieman oudoksuen, kun Jyväskylän katukuvassa saattoi aina välillä bongata ihmisen, joka kipitteli Vibramin varvaskengillä. Itse olin nuoruuteni varvassukkatrendin traumatisoima, eikä ajatus tunkea kävellessä varpaideni väleihin houkutellut. Varvaskengät tulivat kuitenkin jäädäkseen ja moni käyttäjä niitä kehui. Valmistajien mukaan ohuen pohjan ja tietynlaisen rakenteen tarkoituksena oli tarjota jalalle mahdollisimman luontevat liikkumaradat pistäen nykykenkien laiskistuttamat jalkalihakset paremmin töihin. Itseäni hyvä kävelytunne jaloissa toki houkutteli, mutta toivoin voivani löytää hieman vähemmän räikeästi erikoiset kengät.

Ensikosketusten ihmettelyjen jälkeen en palannut paljasjalkakenkiin vuosiin. Noin vuosi sitten aloin törmätä niihin taas uudelleen aktiivisemmin ja jäin uteliaana seuraamaan, mistä oikein oli kyse. Omat jalkani ovat aina olleet vähän ongelmatapaukset. Minulla on voimakas sukurasite vaivaisenluihin. Äitini puolen suvussa kaikilla naisilla aina isoisoäitiini asti on ollut moiset vaivoinaan ja monelta ne on leikattukin. Itselläni on lapsesta asti ollut pahkurat vaivaisenluiden kohdilla, eivätkä ne ainakaan pienentyneet iän myötä. Ikinä en ole klassisia ongelmaa pahentavia syntejä, kuten korkeita korkoja tai ahtaita kenkiä, harjoittanut. Siitä huolimatta vaiva vain paheni.

 Viime kesänä ne alkoivat kuitenkin ensimmäistä kertaa eläessäni kipeytyä. Kun säryistä tuli voimakkaampia ja jokapäiväisiä, aloin pohtia joudunko minäkin veitsen alle. Luin myös, ettei leikkaus välttämättä edes auta kuin tilapäisesti, jos virheasento palaakin. Koetinkin jumppailla jalkoja eri ohjeiden mukaisesti ja aioin varata ajan jalkaterapeutille.
Merrelin Vibram-pohjalla varustetut lenkkarit ovat olleet ahkerassa käytössä
Syksyllä puoliskoni bongasi Prisman alelaarista MerrelinVibram-pohjalla varustetut lenkkarit minun koossani. Nappasin ne hetken epäröinnin jälkeen matkaani. Aloitin ohjeiden mukaisesti varoen lyhyillä lenkeillä ja pidensin matkoja. En käyttänyt lenkkareita päivittäin tai kaikissa tilanteissa, vaan vapaa-ajan jalkineina. Tämä kuitenkin riitti. Jalkojeni säryt hävisivät, eivätkä ole palanneet takaisin. Jos olen useamman viikon ilman paljasjalkakenkiä, vaivani oireilee lievästi. Tepsuttelu paljasjalkakengillä hävittää sen kuitenkin uudelleen. Jalat tuntuivat lisäksi erilaisilta. Sitä huomasi tekevänsä töitä vähän eri lihaksilla ja eri tavoilla kuin normaalisti.

Koska tarvitsen toisinaan muitakin kenkiä kuin lenkkareita, tilasin Vivo Barefoot –merkin verkkokaupasta itselleni myös mekkojen ja hameiden kanssa työkenkinä toimivat ballerinat. Tuntuma on ollut nyt muutaman päivän testailujen jälkeen erinomaisen hyvä. Merkillä on valikoimissaan melkoisen hyvä valikoima kenkiä niin kumisaappaista aina vaelluskenkien kautta sandaaleihin. Nämä myös näyttävät tavallisilta kengiltä, toisin kuin hihittelemäni varvaskengät.

Vivo Barefoot:in Daisy-ballerinat suoraan paketista tultuaan
En ole perehtynyt kovinkaan laajalti paljasjalkakenkäilystä tehtyyn tutkimukseen, joten en osaa sanoa missä määrin kenkien hyötyjä ja mahdollisia haittoja on selvitetty tieteellisesti. Omalla kohdallani nämä kuitenkin ratkaisivat ainakin toistaiseksi murheen siitä, joudunko koipieni kanssa leikkaussaliin. Jalkani ovat voineet hyvin, ja säryt ovat vain muisto enää. Että lämmin peukutus täältä kyllä nyt näille kengille. Luulen, että hissukseen vaihdan koko kenkävarastoni näihin vanhojen parien kuluessa loppuun.

Onko teillä muilla kokemuksia paljasjalkakengistä? Mitä merkkejä olette käyttäneet? Oletteko huomanneet hyötyjä tai haittoja?

-Annukka


PS. Minulla ei ole yhteenkään mainituista kenkämerkeistä mitään kytköksiä ja jokaisen kenkäparin olen joutunut maksamaan itse säästetyistä pennosista. Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaan vilpittömän ilahtunutta havainnointia hyvin omalla kohdalla toimineista tuotteista. 

torstai 7. heinäkuuta 2016

Voimaa taukoihin

Minulla on usein ongelmana, että unohdan syödä. Kun uppoudun itsekseni johonkin mielenkiintoiseen projektiin, saatan huomata tuntien vierineen ja olon olevan epäilyttävän hutera. Tällöin vaistomaisena ratkaisuna on syödä lähes mitä tahansa käsillä olevaa tilanteen kohentamiseksi. Etenkin kodin ulkopuolella liikkuessa lopputuloksena onkin usein olosuhteiden armoilla ollessa kaikenlaisen epämääräisen napsiminen. Oloa nämä kohentavat yleensä vain hetkeksi.

Testieväät töissä
Selailinkin hieman erilaisia raaka- ja välipalapatukkareseptejä, kaivelin niistä sopivan yksinkertaisen sovellutuksen ja pyöräytin aamulla testierän. Näitä taidamme tehdä jatkossa säännöllisesti ja napata mokomia mukaan koko perheen minivaelluksellemme Ko

lille heinäkuussa. Jos patukoihin tahtoo lisää energiaa ja makua, päälle voisi lorotella vielä raidat vesihauteessa sulatetusta raakasuklaasta.

Taikinamassa valmiina levitykseen


Kauraiset välipalapatukat (noin 6 kpl)

1 banaani
1 dl pähkinäsekoitusta (minulla kaapista cashewia, pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä ja parapähkinöitä)
1 dl kuivattuja aprikooseja
ripaus kanelia, kardemummaa ja suolaa
1,5 dl kaurahiutaleita

Heitä blenderiin kaikki ainekset kaurahiutaleita lukuun ottamatta ja ajele massa sileäksi. Sekoita joukkoon hiutaleet. Taputtele uunipellille tai vuokaan noin 1-1,5 sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Taikina ei ihmeemmin elä paiston aikana eli sen voi huoletta taputella isollekin pellille haluamansa kokoiseksi.

Paista patukoita uunissa 175 asteessa noin 20-30 minuuttia. Omat ensikokeiluni olivat uunissa noin 25 minuuttia, mutta ne olisivat voineet olla vielä vähän kuivemmat. Ensi kerralla siis suoraan puoleksi tunniksi paahtumaan. Jätä levy jäähtymään ja leikkaa sopiviksi annospaloiksi. Patukat kestävät säilytystä huoneenlämmössä.

Pohjataikinan olemusta saa helposti muokattua eri suuntiin. Esimerkiksi kuivempaa ja murenevampaa tekstuuria saa aavistuksen tahmaiseen patukkaan lisäämällä mukaan esimerkiksi kookosjauhoja. Kun saa mieluisan makuyhdistelmän aikaiseksi, patukoita on helppo valmistaa kerralla isompiakin annoksia.


-Annukka