keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Naamiohuveja

Ohjeen mukaan tehtynä naamio mahtuu kätevästi 10ml kerta-annospurkkiin.

Toissa viikolla vietimme mukavaa kosmetiikkailtaa, kun Ladies' Circlen Jyväskylän 27-klubin iloiset naiset tutustuivat omatekoisen luonnonkosmetiikan valmistukseen. Kahden tunnin aikana ehdimme valmistaa kuorivaa kosteusvoidepalaa, viikinkisalvaa sekä varsin suosituksi osoittautuneita tuorekasvonaamioita. 

Naamiopisteellä osallistujat innostuivat tuunaamaan mukaan varaamistani aineksista useampaakin erilaista naamiota, ja alkuperäinen rauhoittava kamomillanaamio saikin kavereikseen kehäkukkanaamiota, puhdistavaa naamiota, kosteuttavaa naamiota... Niinpä loppusyksyn piristykseksi jaankin kanssanne riisutun perusohjeen naamiosta. Tätä on helppo muunnella kaapista kulloinkin löytyvien ainesten ja oman ihotyypin mukaan.


Tuorekasvonaamio

1/2tl manteliöljyä
vajaa 1tl nestettä
1/4tl glyseriiniä
1-2tl kosmetiikkasavea*
(muutama tippa eteerisiä öljyjä)

Sekoita nesteet keskenään. Lisää kosmetiikkasavea muutamassa erässä, kunnes naamion koostumus on mieleisesi (suunnilleen kakkutaikinaa vastaava). Purkita naamio ja anna sen vetäytyä jääkaapissa muutama tunti, mieluiten yön yli. Ota naamiota purkista puhtaalla lusikalla ja säilytä ylijäänyt naamio jääkaapissa. Naamio säilyy jääkaapissa puhtaassa purkissa kuten vastaavatkin tuoretuotteet, noin viikon verran.

Tätä reilun kerta-annoksen kokoista ohjetta on helppo muunnella käyttämänä nesteenä erilaisia kasvi- ja kukkaisvesiä. Esimerkiksi kamomillatee ja ruusuvesi ovat hyviä herkemmän ihon valintoja, kun taas vaikkapa siankärsämötee puhdistaa ihoa tehokkaasti. Lisäksi naamion joukkoon voi lisätä hippusellisen haluamiaan lisukkeita: kuivattuja yrttejä, muutaman murskatun marjan, merileväjauhetta... Ja tietysti lopuksi tuoksuista pitävät voivat tuoksuttaa naamionsa 1-2 pisaralla eteeristä öljyä.

Hoidetaan haastavista keleistä selviytyvää ihoamme lempeästi!

-Lily


* Valinnanvaraa on  reilusti, joten tässä avuksi pieni opas kosmetiikkasavien vaikutuksiin:
vaaleanpunainen – miedoin kosmetiikkasavista, puhdistava
valkoinen – mieto, puhdistava ja hyvin siedetty
vihreä – voimakkaampi, rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle
sininen - piipitoinen, puhdistava ja elvyyttävä, herkälle iholle
kalamiinijauhe – sinkkipitoinen, puhdistaa ja hoitaa epäpuhtauksia, mutta sopii herkemmällekin iholle

rhassoul – epäpuhtaalle iholle, supistaa ihohuokosia ja tasapainottaa

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syksyn oppitunnit

Elämäni on ottanut laukka-askeleita uusiin suuntiin viimeisen vuoden aikana. Vaihdoin paikkakuntaa, vaihdoin töitä, vaihdoin kaiken tutun ja turvallisen. Uudet kuviot ovat olleet ennen kaikkea antoisia, mutta paikoitellen huolestuttavia ja pelottavankin isoja. Palaisinko vielä joskus vanhaan kotikaupunkiini? Pitäisikö meidän myydä nykyinen asuntomme? Mitä puoliskoni tekisi omien työkuvioidensa kanssa? Kummassa kaupungissa ja kumman luona perheemme pienimmäinen asuisi?

Välillä uusi arki tuntuu luistavan unelman lailla. Opin uutta, seikkailen, nautin pienistä hetkistä, nauran ja rakastan. Välillä elo tuntuu lähinnä pienten kivien syömiseltä. Uudet asiat tökkivät ja keskeneräiset kalvavat, kaipaan vanhaa turvallista rutiinia, koen muutoksen uhkaavana.

Työmatkani näyttää nykyisin myös tältä

Tärkeintä on ehkä kuluneen vuoden aikana ollut tiedostaa ja oppia se, mihin oikeastaan voin elämässäni vaikuttaa. En pysty säätelemään sitä, milloin asuntomme käy kaupaksi tai miten nopeasti muut asiat etenevät, niiden suunnasta puhumattakaan. Kaikki ratkaisut eivät välttämättä ole sellaisia, joita toivoisin ensisijaisesti. Asiat kuitenkin järjestyvät aina jotenkin. Minulla on vaikutusmahdollisuuksia tähän jonkin verran, mutta kaikkea en pysty säätelemään. Niinpä ainoat asiat jotka varmuudella hallintaani jäävät, ovat omat ajatukseni ja tunteeni –se miten otan vastaan muutokset, miten sopeudun uusiin tilanteisiin ja miten niistä selviydyn eteenpäin.

Ehkä eniten minua kuormittanut seikka on se, että alkuun ajattelin nykyistä tilannettani tilapäisasuntoineen ja säätöineen väliaikaisena. Sitä se toki todennäköisesti onkin, mutta tämä sai minut odottamaan kiivaasti muutosta ja parannusta nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan minun olisi ehkä ollut viisainta ottaa alusta lähtien vastaan tilanne sellaisenaan. Se on nyt arkeani, enkä tiedä milloin se muuttuu. Ehkä huomenna, ehkä ensi kuussa, ehkä vuoden päästä. Odotusaika käy kuitenkin eittämättä sangen raskaaksi, jos silmäilen jatkuvasti odotettuun tulevaisuuteen unohtaen tämän hetken. Tämä päivä ei ole päivä, joka minun täytyy elää kiireellä alta pois päästäkseni perille. Tämä päivä on kaikki, mitä minulla todella on. Heti kun pystyin hyväksymään tämän, kaikki tuntui kummasti helpottavan.

Jotain tuttuakin nykyisissä työtehtävissä vilahtaa aina välillä. Kuva: Tarja Jaakkola
Toinen tärkeä asia on ollut muutoksen kohtaaminen. Sitä olen päässyt harjoittelemaan jo paljon aiemminkin. Muutos yhtä aikaa kiehtoo ja pelottaa minua. Se tarjoaa mahdollisuuden vanhan rikkomiseen, uusiin seikkailuihin ja kihelmöivään odotukseen. Muutos myös riepottaa rikki kaiken tutun, myllää rutiinit ja lakaisee vanhat turvapaikat piiloon. Tärkein oppini muutoksen saralla on ollut, että muutos koskee. Ihan aina. Tervetulleetkin muutokset ovat täynnä haikeutta, kipuilua ja luopumista. Mutta muutoksen kuuluukin koskea. Kipu kertoo meille, että me välitämme. Se kertoo kasvusta ja mahdollisuudesta. Kun toivottaa tuon kivun tervetulleeksi ja antaa sen kertoa viestinsä ja polttaa kaiken tarpeettoman mielestään, on valmis ottamaan vastaan uudet tuulet.

Niinpä minä jään tähän hetkeen, avaan sylini ja kutsun kivun luokseni. Otan hetken takaisin haltuuni ja teen sitä, missä olen aina ollut taitavin: iloitsemaan pienistä, nauramaan ja olemaan huolehtimatta liikaa huomisesta.

-Annukka

tiistai 4. lokakuuta 2016

Eläimellistä menoa

Oma kotieläinseuralaiseni Hedy-käppänä.
Tänään käynnistyy SEY:n kampanjoima Eläinten Viikko maailmanlaajuisella Eläinten päivällä. Tänä vuonna viikon teemana on hevosten hyvinvointi. Viikon aikana kiinnitetään erityistä huomiota hevostenpitoon ja siinä valitettavasti vielä esiintyviin epäkohtiin.

Viikon aikana voit osallistua antamalla kertaluontoisen rahalahjoituksen tai liittymällä pysyvämmin eläinsuojelukummiksi. Eläinten viikolla on myös omat Facebook-sivut, jota seuraamalla tuoreimmat uutiset pääsee ensimmäisenä lukemaan.

Koska minulla ei itselläni ole juurikaan kokemusta hevosista, vietän Eläinten Viikkoa lähinnä pienempien kotieläinten parissa. Juuri muutama päivä sitten Karajan löytöeläinkoti tiedotti Facebook-sivullaan pyyhkeiden, peittojen ja tyynyjen tarpeestaan. Myös kissojen raapimapuille on paljon kysyntää. Lahjoitustavaroita voi jättää Keljon, Seppälän ja Vaajakosken Musti & Mirri -liikkeisiin. Niinpä meiltä lähtee muutamakin iso kassillinen jo tovin kierrätystä odottaneita käytettyjä petivaatteita ja pyyhkeitä kodittomien eläinten hyväksi.

Komerossa turhan panttina lojuneet vanhat peitteet pääsevät hyötykäyttöön.

Maailman eläimiä voi auttaa myös muilla keinoin. Esimerkiksi jälleen käynnistynyt Lihaton lokakuu kannustaa vähentämään tai lopettamaan lihan syönnin kuukauden ajaksi. Näin paitsi säästämme luonnonvaroja, myös vaikutamme eläinten hyvinvointiin valinnoillamme: vähempi lihansyönti tarkoittaa pitkällä aikavälillä myös vähemmän tuotantoeläimiä. Myös tuotantoeläinten hyvinvointiin onneksi kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja lihansyöjille on tarjolla eettisemmin kasvatettua: pihattonautoja ja vapaita kanoja. Lihaa ruokapöytään valitessa näihin seikkoihin kannattaakin kiinnittää huomiota. 

Osallistutaan kukin mahdollisuuksiemme mukaan Eläinten Viikon viettoon: lahjoittamalla rahaa tai tavaraa, vähentämällä lihansyöntiä, huolehtimalla omien lemmikkiemme ja lähipiirin eläinten hyvinvoinnista, aloittamalla lintujen talviruokintaa, rakentamalla hyönteishotelleita tai siilien talvipesiä pihoille... Mahdollisuuksia on lukemattomia!

-Lily