maanantai 23. tammikuuta 2017

Vieraskynästä: Kosmetiikan lumoissa

Tervehdys kaikille teille Villikatajan lukijoille, ja mukavaa alkanutta vuotta 2017! Olen tutustunut (toistaiseksi) näihin Villikatajan takaa löytyviin leideihin, eli Lilyyn ja Annukkaan, vain virtuaalisesti blogiemme ja sähköpostin välityksellä, mutta meillä on molempien kanssa yhteisiä taustoja. Kun Lily kyseli, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan vieraskirjoitusta tänne, niin en tietenkään voinut muuta kuin olla heti mukana. ;)
Olen siis Signaturelli-blogin takaa löytyvä Signe.

Kotikosmetiikan valmistus ja vähän luonnonmukaisempi elämä on globaali harrastus, ei vain meidän suomalaisen vähemmistön oma hörhöilyjuttu. Se ei ehkä nappaa kaikkia, mutta jos olet yhtään kiinnostunut käsillä tekemisestä, luovasta puuhastelusta ja kosmetiikasta ylipäätään, niin pieni varoitus – tälle harrastukselle kun annat pikkusormesi, niin se vie pikavauhtia koko käden! :D

Harrastuksena kosmetiikkakokkailu on siitäkin mukava, kun siinä voi aina itse tilanteen mukaan määritellä, kuinka paljon harrastukseensa haluaa käyttää aikaa, rahaa tai energiaa. Se ei ole myöskään kelloon tai kalenteriin sidottua, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näin internetin ihmeellisen maailman aikana tietoa on helposti kaikkien saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta, ja oikeastaan vähän yllättävästikin myös ihan perinteisiä kirjoja aiheesta löytyy aikaisempaa enemmän. Niille, jotka tekevät asioita mieluummin yhdessä toisten kanssa tai jonkun opastuksella, on olemassa erilaisia live- ja nettikursseja ja omia Facebook-ryhmiään. Kosmetiikkakokkailu voi olla siis myös yhteisöllinen ja yhteen tuova harrastus. Itse olen ehkä enemmän sellainen omaa polkuaan tallaava yksinäinen susi, mutta toisaalta olen tämän harrastuksen kautta saanut monta sellaista kansainvälistä blogiystävää, joihin en olisi koskaan muuten tutustunut.

Syitä kotikosmetiikan kokkailulle on varmasti erilaisia; joku haluaa säästää rahaa, toinen luontoa, joku välttää jotain tiettyä ainetta, valmiista kaupallisista tuotteista ei löydy mieleistä tai sopivaa, tai joku on muuten vain kiinnostunut kokeileva luonne. Omat motiivini ovat ehkä vähän sekoitus noita kaikkia. Olen ollut oikea kosmetiikkafriikki ja sen suurkuluttaja siitä lähtien, kun opin kävelemään (eli aika kauan sitten). Ensimmäisen kerran minulla oli aikomus perehtyä aiheeseen enemmän jo lähemmäs 30 vuotta sitten, mutta koska tuolloin taustatyö olisi vaatinut huomattavan paljon enemmän panostusta, asia vain jotenkin jäi hautumaan. Kiinnostus asiaan ei kuitenkaan koskaan kadonnut. Olen allerginen atoopikko, jonka talvet ovat olleet melko helvetillisiä kutisevan iho-oireilun takia jokseenkin koko ikäni. Kaupalliset tuotteet eivät tuoneet asiaan helpotusta, vaikka niillä olisi lätrännyt kuinka paljon.

Vuonna 2011 sain eräältä ystävältäni lahjaksi palan hänen itsensä tekemää kahvisaippuaa. Raaskin ottaa saippua käyttöön vasta seuraavana kesänä 2012 – ja olin heti ensipesusta aivan myyty! :D Käsintehdyn saippuan jättämä tunne iholla on jotain aivan muuta, kuin mitä teolliset ns. saippuat, puhdistusgeelit tai suihkushampoot saavat aikaiseksi. Aloin saman tien opiskella hulluna itsekseni saippuanvalmistukseen liittyviä asioita, kerätä tarvittavia välineitä ja rohkeutta – kunnes jonkin ajan kuluttua uskalsin käydä itse asiaan. Ensimmäiset yritelmäni eivät suinkaan olleet mitään kauniita ja viimeisen päälle onnistuneita, mutta kuitenkin käyttökelpoisia ja innostivat jatkamaan aiheen parissa.

Koska ihoni reagoi niin hämmästyttävän nopeasti siihen, että pesin sitä vain oikealla saippualla, enkä kemiallisilla korvikkeilla, aloin pian vaihtaa kaikkia mahdollisia muitakin kosmetiikkatuotteitani kotitekoisiin vaihtoehtoihin. Ei mennyt kauan, kun huomasin elimistöni alkaneen ”hylkiä” myös sisäisesti nautittavia lisäaineita – entisestä tolkuttomasta herkuttelijasta ja karkki- ja pullahiirestä alkoi tulla sokerin karsastaja. Jos syön tai juon jotain, missä on paljon lisäaineita, tulen hyvin herkästi huonovointiseksi.  Kaikki se kemikaalikuormitus, millä kehoamme rasitamme niin ulkoisesti, kuin sisäisestikin, on siis itseään ruokkiva kierre.


No, tiedän tässä kohtaa skeptisempien lukijoiden vähintään hymähtelevän tai nousevan barrikadeille. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani, miten suuri merkitys lisäaineilla ja ylimääräisillä kemikaaleilla voi olla. Eron voit huomata vasta, kun oikeasti kunnolla kokeilet kemikaalittomampaa elämää pidemmän jakson. Se mahdollistaa oman kehosi kuuntelun huomattavasti paremmin.

Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa – ja tämä polku on minun valintani. Olen kulkenut sitä nyt kohta viisi vuotta, eikä minulla ole vielä kertaakaan tullut tunnetta, että pitäisi kääntyä ja palata takaisin entiseen. Nautin suunnattomasti jokaisesta onnistuneesta saippuasatsista tai voide-erästä, niiden tekemisestä, tuoksuista ja tunteesta iholla. Nautin siitä, ettei ihoni ole enää talvisin kutiseva, kuiva, suomuinen eikä halkeileva, ja siitä, ettei minun enää tarvitse öisin raapia pakonomaisesti sääriäni haavoille kutinan takia. Nautin hyvinvoivista hiuksistani ja päänahastani. Nautin siitä, etteivät hampaani enää värjäänny kahvin, teen tai punaviinin nautiskelusta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nautin myös tiedosta, että valinnallani toimin myös luontoa kunnioittavasti.

Jos uteliaisuutesi yhtään heräsi, niin lisää polkuni vaiheista ja mutkista voit lukea Signaturelli-blogistani – tai tulla mukaan kotikosmetiikan valmistuskurssille Ruokolahdelle Jaakkiman opistolle kesäkuussa! ;)

Sini alias Signe